En oo sun wing man

Kevättä rinnoissa! Tervetuloa takaisin tähän blogiin, jossa on ollut yhtä hiljaista kuin treffirintamallani viime aikoina. Tämä on paitsi ensimmäinen postaukseni Herran vuonna 2019, myös ensimmäinen postaukseni uudistuneessa Lilyssä. Pakko sanoa, että ainakin näin ensinaputtelulla WordPress  tuntuu paljon paremmalta alustalta kuin Drupal. Kiitos, Lilyn IT-tyypit.

Lätinät sikseen ja mennään asiaan. Seuraava tapahtui viime vuoden puolella ennen joulua, mutta ei se mitään, kerron sen silti. Luulin siis minulla olevan pientä sutinaa erään seurakuntamme ulkomaalaisen miekkosen kanssa. Sanotaan häntä vaikka Brassiksi*, koska hän on Brasiliasta alunperin. Laitoin hänelle kaveripyynnön ja hän hyväksyi, hän laittoi minulle Instagramissa seuraamispyynnön ja minä hyväksyin. Aloin tervehtiä häntä halaamalla törmätessämme seurakunnassa. Aloimme tulla juttuun ihan kivasti. Hyvä, hyvä.

Eräänä päivänä törmäsin häneen ala-aulassa ja vaihdoimme totutut kohteliaisuudet ja iloiset halaukset. Sitten Brassi alkoi vähän änkytellä. ”Hei kuule, mä haluaisin kysyä sulta yhden jutun. Tai… En mä voi sanoa.” Aww. Nytkö se jo tulee, treffikutsu! Tämähän kävi nopeasti, mietin tyytyväisenä. ”Eiku sano vaan!” minä rohkaisin. Kävimme lämpimän, mutta itsepäisen väittelyn.

”Eeeen.”
”Sano nyt kun aloitit.”
”En mä voi.”
”KERRO.”

”…No okei. (hermostunutta naurua) Sähän olet vapaaehtoistiimissä X, eikö? Kun mä haluaisin… Siellä on yks tyttö Sejase, joka on toooosi kaunis… Tunnetko sä sitä? Mä haluaisin tutustua häneen ja ajattelin, että sä voisit esitellä meidät!”

Kuva kertoo kaiken.

 

Sekunnin sadasosan ehdin miettiä tuskastuneena, raivoissani sekä epäuskoisena, että miten onnistuin TAAS joutumaan yhtä absurdiin tilanteeseen, johon liittyy romantiikka ja toinen sukupuoli. Tai no, romantiikkaa ei sitten liittynytkään hänen puoleltaan. Kiristyneiden hampaiden välistä ja kaiken kohteliaisuuteni keräten sain töksäytettyä, että sori, olen vasta liittynyt tiimiin, joten en tunne sieltä kovin montaa ihmistä, enkä varsinkaan tätä tyttöä. ”Okei”, Brassi vastasi aurinkoisesti.

Olen yrittänyt vältellä häntä siitä lähtien.

 

*) Vai onko? Ette saa koskaan tietää.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *