Ikävä

Lomat lusittu! Polkaistaanpa tämä blogi kesätauon jälkeen käyntiin.

Tiedän, että edellinen Hyvää Miestä koskeva postaukseni oli suuressa ristiriidassa aikaisempien pohdintojeni suhteen. Olinhan ensin tuntenut lähestulkoon puhdasta kauhua pelkästä sitoutumisen ja Virallisen Suhteen ajatuksestakin, kun taas seuraavassa hetkessä yritän taas herättää hänen mielenkiintonsa ja saada jotain aikaiseksi. No… Vanhaa DNA-mainosta mukaillen, ”elämä on.” Välillä tolkuttoman ristiriitaista. Kaipa minä vain halusin jonkinlaisen selvyyden asioille, jotta pääsisin siirtymään eteenpäin. Ja niin minä siirryinkin, tavallaan. Yritin unohtaa Hyvän Miehen ja luulinkin onnistuneeni siinä.

En ole nähnyt Hyvää Miestä juhannuksen jälkeen (lukuunottamatta lyhyttä kuulumisten vaihtoa seurakunnassa pari viikkoa sitten), enkä ole varsinaisesti ajatellut häntä. Yllätyksekseni olen kuitenkin huomannut ikävöiväni häntä ja hänen reagointiaan erilaisissa tilanteissa:

Jos saan tietää jotain mullistavaa, haluaisin kertoa siitä ensin hänelle.

Jos minua askarruttaa jokin isompi asiavyyhti, haluaisin kuulla juuri hänen mielipiteensä. Tiedän, että hän keksisi siihen takuulla jotain viisasta sanottavaa tai näkökulman, jota en olisi itse tullut ajatelleeksi.

Kaipaan hänen estotonta kjäh kjäh -nauruaan, hänen karhunhalauksiaan.

Kaipaan… häntä.
Ystävänä vai jonain muuna?

Ehkä sillä ei toistaiseksi ole väliä.

You do something to me that I can’t explain
So would I be out of line if I said
I miss you?