Treffisimulaattori

Viime viikolla koitti se suuri päivä, kun tapasin vihdoin Hyvän Miehen kahden kesken. Olin osallistunut seurakunnassamme erääseen koulutukseen, jonka päättämisen jälkeen kaikkien oli käytävä Hyvän Miehen kanssa palautekeskustelu, sillä Hyvä Mies toimi koulutuksen vetäjänä.

Tähän väliin sanon, että en ollut vielä tähän mennessä kertaakaan tavannut Hyvää Miestä kahdestaan. Koko niinä kahtena vuonna, joina olemme tunteneet. Uskomatonta, mutta totta! Olemme tähän mennessä hengailleet lähinnä porukalla ja vaikka olisimme sattuneet hetkeksi olemaan jossain kahdestaan, on aina jossain vaiheessa joku paukannut sisään ja liittynyt seuraan. Eikä siinä vielä kaikki: olin jo peruuttanut tämän tapaamisen kahdesti, tosin valideista syistä – ensimmäisellä kerralla en päässyt töiden takia ja toisella kerralla olin kaameassa räkätaudissa. Asia oli pitkittynyt ja mitä kauemmin aikaa kului, sitä enemmän aloin ottaa tapaamisesta paineita ja sitä hermostuneemmaksi tulin. Olin siis aivan äärimmäisen hermostunut, kun tapaamispäivä lopulta koitti – niin hermostunut, että vatsani oli sekaisin koko päivän ennen sovittua kellonaikaa. Sydän hakkasi, tunsin paniikin nousevan. Yritin hengitellä rauhallisesti bussissa istuessani. Nämä eivät ole treffit, vaikka siltä tuntuukin. Tämä on neutraali tapaaminen. Neeeeutraaaliiiiiii. Trallalaa. Rauhoitu, rauhoitu. 

Olin melkein perillä, kun huomasin WhatsApissa uuden viestin. Hyvä Mies siellä kysyi, että nähtäisiinkö sittenkin kaupungilla vai oltaisiinko jossain ulkona, kun on niin kiva ilmakin? Hän kun olikin tehnyt hommia kotona seurakunnan sijaan ja oli vasta tulossa paikalle.

Mietin kuumeisesti muutaman minuutin, ajatukset poukkoillen. Jos nyt suostuisin näkemään hänet kaupungilla tai pikniköinnin merkeissä, tilanne muistuttaisi vielä enemmän treffejä kuin nyt ja hermoilisin eksponentiaalisesti enemmän. Plus että mahakin oli niin sekaisin, etten voisi ottaa kahvikupposta tai edes syödä mitään. Heh. Olen varsinainen smooth operator ja Leppoisa Leena näissä asioissa näemmä. Naputtelin sitten vastausviestin, että jospa kuitenkin pitäydytään alkuperäisessä suunnitelmassa, koska olin sen verran huonovointinen ja sitä paitsi melkein perillä. Hyvä Mies vastasi tavoilleen uskollisena hyväntuulisesti: Ok, nähdään siellä! 

Loppujen lopuksi itse palautekeskustelu meni erittäin hyvin. En toisaalta tiedä, miksi olisin muuta odottanutkaan. Hyvän Miehen kanssa on helppoa jutella ja meillä oli hauskaa, kuten aina. Hän katsoi minua välillä kiinteästi silmiin kuunnellessaan vastauksiani ja hymyili, minä katsoin vähän ohi ja ujostelin kuin pahainen teinityttö, tytönhupakko. Äh. Get a grip, woman. Näin hänet myös ensimmäistä kertaa shortseissa ja vähän hepuloin sisäisesti, miten komealta mies niissä näyttikään. Olisin halunnut nousta sohvalta ja istua syliin, kietoa käteni kaulaansa ja….. 

Keskity, keskity. Ei vielä. Ehkä jonain päivänä.

suhteet parisuhde sinkkuus rakkaus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *