Helmikuun huumaa

Oh! 

Ensimmäiset siemenet on kylvetty!

Tällaisena nettivelhona tietysti ostin siemenet netistä tietämättä mitään maaperästä tai tontin ilmansuunnista. Ja että olisin kysynyt apua, että mitä kannattaisi kokeilla, so last season! Ja kun ei aikaisempaa kokemusta mistään vastaavasta ole, niin heti lähti lapasesta. Eli klassinen ”otan jotain helppoja, nopeasti kasvavia ja edullisia taimia, kuten vaikka tomaattia(?), sitten keväällä ja lykkään penkkiin” muuttui mystisesti vaihtoehtoon ”tilaan netistä kymmeniä siemeniä, joista ehkä kasvaa kasveja joita meillä ei syödä”. Että ihan nappiin meni. 

Tätä kaikkea on tietysti suunniteltu hyvin, kuten raakalautana autotallissa odottava kasvatuslaatikko (kyllä, yksi, kuka ehtii naputella sen kasaan?), ensimmäistä kevättä kanssamme viettävä piha ja puutarha(mitä sieltä nousee ja minne?), työelämään paluun (=ei kesälomaa) tukiessa taloudellisesti tätä harrastustamme.

No, ihmeellisintä tässä oli istuttamisen helppous; kaupasta minikasvihuone turvepelletein, kastellaan turvenapit kooltaan nelinkertaisiksi, painetaan siemenet (meillä minikurkut/amppelikurkut) turpeeseen ja odotetaan itämistä. Hämmentävää!

Lisäksi laitoimme purjoa tavallisin turveruukkuihin ja taimimultaan. Näissä molemmissa oli aika pitkä itämisaika, 4-6vkoa, katsotaan miten käy! Siemenpussi lupasi 75% itämisen, olikohan tähän laskettu minkälainen aiempi työkokemus? Ei lainkaan – 1-3v – 3-5v, yli 5 vuotta?