Kevät koittaa!

Morjes!

Enpä olisi uskonut tämän päivän koittavan! Että koko elämänsä kerrostalossa (ja kaupungin keskustassa) asunut ihminen voi hurahtaa täysin omakotitaloelämään ja puutarhan hoitoon. Anna mun kaikki kestää!

Siihen on tarvittu soveltuva puoliso, aikaa ja sopivasti yllytyshulluutta. Kaikki alkoi anopin joulukukasta, joka on edelleen (useampi vuosi meille saapumisen jälkeen) elossa. Ja sitten tuli päähänpisto, että laitetaan sitruunansiemen multaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Ja kun sekin on hengissä moninaisten tapahtumien jälkeen, alkoi haave puutarhasta elää. Että hei, mähän voin oikeasti onnistua tässä! Ja sitten tuli talo. Vaaleanpunainen. Ihana. Koti.