Onko hatussasi pissaa vai jäitä?

Sekä elämässä että työelämässä on tullut kohdattua jos jonkinlaisia ihmisiä ja olen monesti pohtinut, kuinka hienoinen raja ylimielisyyden ja terveen itseluottamuksen välillä on. Harva meistä nauttii ylimielisestä seurasta, joskaan näitä kohtaamisia ei voi aina välttää. Myönnän käräyttäväni myös itseni joskus ylimielisyydestä. Onneksi vahvistuneiden tietoisuustaitojeni ansioista olen oppinut huomaamaan tämän ja osaan herättää itseni moisesta mörkömäisyydestä tätä nykyä kohtuullisen nopeasti.

Mitä ylimielisyys oikeastaan edes tarkoittaa? Ylimielisyys on minusta itsensä nostamista jalustalle toisten kustannuksella, toisia tai toisten tekemisiä vähätellen. Ylimielinen ihminen on omasta mielestään tärkeämpi ja fiksumpi kuin kanssaihmiset ja hän haluaa korostaa tätä egonsa sopukoissa luomaa gäppiä. Monesti ylimielisyys nostaa päätään menestyksen vanavedessä, kansan kielellä tällöin puhutaan ”pissan nousemisesta hattuun”. Usein ylimielisyyden on kuitenkin sanottu olevan oire vaivasta nimeltä epävarmuus, joka ylimielisyyden viittaan verhoutuneena nostattaa kantajassaan pakonomaisen tarpeen buustata omaa egoa.

Mitä terve itseluottamus sitten on? Mielestäni se on avarakatseisuutta, nöyrää ja kiitollista suhtautumista omaan menestykseen ja omiin onnistumisiin sekä aitoa huomaavaisuutta muita ihmisiä kohtaan. Terveen itseluottamuksen omaava ihminen osaa niin työssä kuin elämässäkin tuoda oman menestyksensä esille alentamatta muita ja korostamatta tarpeettomasti omaa erinomaisuuttaan. Terve itseluottamus on itsetuntemusta, itsen hyväksymistä ja vaatii kaverikseen usein läsnäoloa nykyhetkessä.  Terve itseluottamus sitä vastoin ei ole itsensä anteeksi pyytelyä ja omien tekemisten vähättelyä, mikä sekin on Suomessa valitettavan tavallista.

Tunnen upeita ja menestyviä ihmisiä, jotka ovat ehdottomasti tekojensa ja menestyksensä puolesta ”pissahattujen vaaravyöhykkeellä”, mutta eivät ole koskaan käyttäytyneet hipun vertaa ylimielisesti. Nämä ihmiset suhtautuvat avoimin mielin kanssaihmisiin, tarjoavat näkemyksiään ja osaamistaan rakentavasti sopivissa tilanteissa, he tietävät missä seisovat, mutta eivät tee siitä megalomaanista numeroa. He ovat helposti lähestyttäviä ja ystävällisiä, mutta uskaltavat esittää tarvittaessa järkevää kritiikkiä. He seisovat asiansa takana, mutta ovat kuitenkin avoimia uusille ajatuksille. Ennen kaikkea he ovat ihmisiä, jotka antavat tekojensa puhua puolestaan.

Miksi ylimielisyyden kanssa kannattaa olla varovainen? Koska se on luotaan työntävää. Joku viisas sanoi joskus (en nyt muista kuka), että ihmiset unohtavat nopeasti, mitä olet heille sanonut. Sen sijaan he muistavat aina, millaiseksi sait heidät tuntemaan olonsa. It sounds better in English: people will always remember, how you made them feel!