Olen lukenut sattuneesta syystä viime viikkoina jonkin verran työpaikkailmoituksia enkä tunne ylpeyttä suomalaisesta rekrytointiviestinnästä. Liian moni ilmoituksista on joko niin ankeita, että saan masennusoireita tai vaihtoehtoisesti niin tylsiä, että meinaan nukahtaa pystyyn. Työnantajakuva-asioiden parissa monta vuotta työskennelleenä jaksan ihmetellä, miten niin moni organisaatio ei vieläkään ymmärrä rekrytointiviestinnän merkitystä työnantajakuvan kannalta. Tai ehkä k.o. yritykset eivät ymmärrä lähtökohtaisesti työnantajakuvan merkitystä.

Annan muutaman esimerkin. Eräässä ilmoituksessa työtehtävä ja vastuut oli kuvattu yhdellä lauseella. Soitin perään lisätietoja kysyäkseni ja sain luurin päähän leipiintyneen kuuloisen naisen, joka kertoi puoliväkisin lisätietoja tehtävästä. Ei houkutellut lähettämään hakemusta.

Muutamissa ilmoituksissa hakijoilta on vaadittu hyviä ATK-taitoja. Niin, ATK. Termistä ATK (automaattinen tietojenkäsittely) mieleeni tulee yläasteen tietokoneluokassa olleet valkoiset kuvaputkinäytölliset tietokonehirviöt ja Microsoft 95 käyttöjärjestelmä. ATK menee mielestäni samaan kastiin faksien ja NMT-puhelimien kanssa. Työpaikkailmoitus jättää fiiliksen, että yritys ei ole ihan päivittänyt itseään 2000-luvulle, ja se ei ole hyvä fiilis. Suosittelenkin pikimmiten ATK-termin korvausta joko termillä ICT (Information and communications technology) tai TVT (tieto- ja viestintätekniikka). 

Kolmas ihmettelyn aiheeni on henkilöstöpalveluyrityksille ulkoistetut rekrytointiprosessit, joissa työpaikkailmoituksesta on jätetty palkkaavan firman nimi pois, puhutaan vain ”asiakasyrityksestä”. Haluaisitko sinä ”asiakasyritykseen” töihin? Minä ainakin haluaisin tietää, mihin yritykseen olen hakemassa. Haluan tietää, miksi firma on olemassa ja sopiiko sen toimintatavat, yrityskulttuuri ja arvot omiini. Jos olisin työnantaja, toivoisin työnhakijan haluavan juuri minun firmaani töihin, eikä vain johonkin asiakasyritykseen.  

Yleisesti toivoisin työpaikkailmoituksiin vähän sitä samaa persoonallisuutta, jota myös työnhakijoiden hakemuksilta odotetaan. Hyvässä ilmoituksessa on kerrottu kattavasti ja totuudenmukaisesti, mitä tehtävä ja vastuut pitävät sisällään sekä mitä hakijalta odotetaan. Loppuun mietityssä rekrytoinnissa on otettu huomioon, minkä tyyppistä henkilöä tehtävä kaipaa, mistä tämän henkilön mahdollisesti toivotaan motivoituvan ja millaisia asioita ihanteelliset kandidaatit työpaikassa arvostavat. Sitten nämä seikat viestitään työpaikkailmoituksessa.

Lopuksi haluan muistuttaa, että työpaikkailmoitukset ovat viestintää, joilla yritykset rakentavat työnantajakuvaansa. Työnantajakuva taas on potentiaalisen kandidaatin pääkopassa oleva rypäs mielikuvia jostakin yrityksestä. Nämä mielikuvat vaikuttavat siihen, lähettääkö potentiaalinen kandidaatti hakemusta vai ei. Ja näihin mielikuviin voi vaikuttaa. Vähän siis rohkeutta ja mielikuvitusta rekryviestintään taantumasta huolimatta, sillä hyvät ja lahjakkaat työntekijät miettivät myös huonon taloustilanteen aikana, millaiseen firmaan he hakevat töihin. Ja firmat tarvitsevat erityisesti huonon taloustilanteen aikana niitä hyviä ja lahjakkaita työntekijöitä!