Kymmenes päivä

Eilen illalla vieras vihoitteli minulle. Jouduin nimittäin istumaan vessassa koko illan. Vatsa tyhjeni kunnolla🥵💩Pieni kylmän horkka tuli lopuksi ja huono olo jäi vellomaan koko illaksi. Join kivennäisvettä, mutta ei auttanut. Mitä niin inhottavaa olen tehnyt hänelle, että hän näin minua rääkkää 😩. Luulin jo, että hän hyväksyy minut ystäväksi, sillä mieheni kanssa hän on jo ystävystynyt.

Huono olo vatsassa jatkuu. Herättyäni söin aamupalan ja sen jälkeen kävelin sohvalle. Helekutin vieras, kun on tehnyt minusta sohvaperunan. Sohvaan on jo muotoutunut minun kuva😄. Tämä koettelee hermoja todenteolla. Ulkona on pitkästä aikaa hyvät kelit, aurinko pilkottaa puiden välistä ja on lauhaa -4 astetta. Ihanaa, kun pimeys väistyy pikkuhiljaa. Kevättä odotan innolla. Pääsee hiihtämään liukulumikengillä metsään ja tunturiin. Yksi toive minulla on🙏 en uskalla ääneen edes sanoa sitä. T o i v o t t a v a s t i tuo vieras ei asu täällä enää silloin. Toivon, että kun hän täältä joskus häipyy, niin häipyy sitten kans lopullisesti. En halua vieraalta mitään matkamuistoja. Hän saa viedä kaikki omat tavaransa sinne mistä on tullutkin. Taas on niin ärsyyntynyt olo tuohon vieraaseen😠

No päätin sittenkin lähteä ulos pienelle kävelylenkille, uhmaan vierasta. Vieras oli koko ajan mukana, yritin kuunnella häntä ja ehdottaa ratkaisua tähän tilanteeseen. Ehdotin hänelle, että voidaanko nyt jatkossa olla ystäviä ja unohtaa kaikki kaunat. En kyllä ymmärrä mitä kaunoja hänellä on minua kohtaan, sillä en edes tunne häntä🥺. Olin hänelle niin mielinkielin, että varmaan kieli muuttui ruskeaksi😆. Olen niin epätoivoinen hänen suhteen.

Naapurin taloon oli myös tullut samanlainen vieras kuin meillä. Ovat vielä ainakin huonossa väleissä vieraan kanssa. Tsemppiä ja voimia heille 💪. Tämän vieraan kanssa pitää olla lehmän hermot eikä auta hötkyillä.