Lyhyt selviytymisopas hääpukujen sovittamiseen

Kulunut kesäloma ei suinkaan tarjonnut hengähdystaukoa hääjärjestelyistä, vaikka muuten pidinkin hieman taukoa netti- ja somemaailmasta (ts. en jaksanut päivittää jokaista lomahetkeä IG Storyyn). Heti kesäloman ensimmäisellä viikolla uskaltauduin nimittäin ensimmäistä kertaa sovittamaan hääpukuja.

Ainoa kokemukseni hääpukuliikkeestä on 8 vuoden takaa, jolloin olin mukana siskoni makutuomarina. Muuten pohjasin kokemukseni lukuisiin jaksoihin Say Yes to the Dressin ja muiden hääpukurealityjen parissa. Astelin siis melko hataralta pohjalta ensimmäiseen hääpukuliikkeeseen. Suoritin tämän neitsytmatkan yksin, jotta pääsisin pohtimaan rauhassa, mitä mieltä olin kustakin ylleni ripustetusta tantusta.

Ensimmäisenä kohteena oli Museokadulla sijaitseva Morsiusateljee Helmi. Ja onneksi oli! Siellä minua auttoi ihana myyjä, joka auttoi valitsemaan erilaisia pukuja, jotta pääsisin paremmin perille siitä, mitä haluaisin. Sain myös ammattilaismielipiteen siitä, mitkä sävyt minulle sopisivat (ivory ja shampanja).

Parasta kuitenkin ehkä oli se, että sain useamman kerran rauhallisen vakuuttelun, että nyt ei todellakaan tarvitse tietää vielä yhtään mitään tai tehdä päätöksiä vaan nyt tutustutaan rauhassa siihen, mitä ajatuksia puvut herättävät ja millainen olisi mielekäs tyyli. Liikkeessä jäi myös kutkuttamaan pari Heidi Tuiskun pukua, joihin täytyy vielä palata kuvien kautta.

Tästä kokemuksesta rohkaistuneena varasin seuraavaksi ajan Zazabellaan, jonne otin tällä kertaa myös toisen siskoni mukaan makutuomariksi. Sovituksen alussa oli hetken hämminki, kun selvisi, ettei varaukseni näkynyt heidän kalenterissaan vaikka olin saanut vahvistussähköpostin. Tämä ei onneksi ollut ongelma vaan sovitus saattoi alkaa.

Kerrottuani alkuun, millaista pukua olin ajatellut, mutta olevani toistaiseksi vielä avoin kaikelle (paitsi överileveille prinsessaunelmille), kohtasin tilanteen, jota Say Yes to the Dressissä harvoin tapahtuu – ja silloinkin vain vaikeille morsiamille, joille myyjien valitsemat puvut eivät kelpaa. Sain nimittäin katsoa läpi liikkeen puvut itse!

Alkuhämmennyksen jälkeen valitsimmekin sitten siskoni kanssa ainakin 5 pukua, jotka myyjä kuskasi sovituskoppiin. Taktiikassa oli se hyvä puoli, että näin pääsin nopeasti sovituksen makuun ja muutaman puvun jälkeen myyjä saattoi tuoda lisää pukuja, joiden ajatteli sopivan.

Zazabellasta ei sillä kertaa jäänyt mieleen selvää lempparia, mutta siellä sain vahvistusta, että a-linjainen v-kaula-aukolla varustettu puku tuntui toistaiseksi omimmalta. Pääsin myös todentamaan varsin matalan toleranssini kimallusta kohden sekä sen, että verkkokangas ei ole myöskään juttuni.

Koska näiden kahden sovituskerran jälkeen olen jo puoliksi asiantuntija näiden hääpukuhommien kanssa (älkääkä unohtako vankkaa katselukokemustani), voin hyvällä omallatunnolla ladella seuraavat neuvot tiskiin kaikille, jotka ovat menossa sovittamaan hääpukua ensimmäistä kertaa:

1. Puvun ei tarvitse löytyä ensimmäisellä kerralla

Hääpukuohjelmissa pukukonsultit kauhistelevat, kun morsian saapuu paikalle ja kertoo käyneensä jo useammassa liikkeessä ja sovittaneensa useita pukuja. Itse huomasin lataavani heti ensimmäiseen sovituskertaan kauheasti paineita, koska enhän haluaisi olla se morsian, jolle mikään ei kelpaa. Ja pyh. Morsiushelmessä ihana myyjä kertoi, että jotkut käyvät sovittamassa samaa pukua 3-4 kertaa, ennen kuin tekevät päätöksen. Nyt olenkin ihan hyvillä mielillä suuntaamassa kolmanteen liikkeeseen, josta olen jo bongannut yhden potentiaalisen yksilön.

2. Kokeile kaikkea mahdollista

Pakko myöntää: aluksi ajatus hääpukujen sovittamisesta ahdisti, mutta kun vihdoin pääsin sovittamisen makuun – vau! Vaikka haluaisin hääpäivänäni pukeutua johonkin kevyempään, on se silti aika siistiä päästä kokeilemaan korsettiselkäistä pukua, sitä merenneitomallia, jossa ei pysty kunnolla kävelemään tai vähän riskaabelimpaa kaula-aukkoa, joka saisi tädit haukkomaan henkeään. Samalla saa vahvistusta siihen, mikä on se oma tyyli jamikä tuntuu mukavalta ja luonnolliselta.

3. Pukujen sovituskoot ovat laidasta laitaan

Olen itse suunnilleen kokoa 36 ja hääpukujen sovittaminen oli tästä näkökulmasta aika erikoista. Milloin puku kursittiin kasaan nipsuilla, milloin piti tosissaan vetää henkeä, että vetoketju meni kiinni. Tarinan opetus on se, että todennäköisesti sovituspuvun koko on aivan väärä, jolloin se ei ikinä tule istumaan täydellisesti. Puvun sovittelussa tarvitseekin vähän mielikuvitusta, mikä ei ole tietenkään aina helppo rasti.

4. Nirsokin saa olla

Tämä neuvo on eniten itseäni varten: olenhan menossa jo *gasp* kolmanteen liikkeeseen! Monet kahdessa ensimmäisessä liikkeessä sovittamani puvut näyttivät ihan hyvältä ylläni, mutta monessa jäi aina jokin mietityttämään. Oli se sitten blingin määrä, selän leikkaus, pitsin tyyli (näissä on yllättävän paljon eroja) tai vain se, miltä helman kangas tuntuu käteen.

Kuten aiemmin totesin, itselläni on varsin matala kynnys blingin kanssa ja toisaalta myös liian kukallinen pitsi tuntuu heti turhan pliisulta. Organza tuntui aivan järkyttävältä omaan käteen  ja solisluihin yltävä kaula-aukko ahdistaa. Luulen, että jos jokin pieni asia jää mietityttämään sovituksessa, todennäköisesti mietit sitä samaa asiaa myös hääpäivänä. Siksi itse hylkäsin olkaimettomat puvut, koska vilkuilisin kuitenkin koko ajan, ryöpsähtävätkö kainaloni (vai mikä ruumiinosa se ikinä onkaan) rullalle.

En odota saavuttavani mitään tunteikasta hetkeä, kun löydän ”sen oikean puvun”, mutta haluan, että minulla tulee se ihana tunne, kun ostaa jonkun vaatteen ja suunnittelee heti, milloin pääsee pitämään sitä ensi kertaa. Olen saanut sen tunteen ainakin yhdestä juhlamekosta, arkimekosta, nilkkureista, villapaidasta…eli samaa uskallan odottaa ja vaatia myös hääpuvultani.

5. Nauti!

Toivottavasti ensimmäinen kerta hääpukujen sovituksessa on sinulle miellyttävä kokemus ja saat hyviä neuvoja ja tukea puvun valitsemiseksi. Muista myös, että lopulta se olet sinä, joka pukua pitää eikä kukaan muu. Tärkein mielipide on siis sinun omasi.

~Essi