Se Pakollinen Taustatarina
Luulen, että suurin osa hääblogien lukijoista etsivät sitä itseään: ideoita ja inspiraatiota omaan juhlapäiväänsä, kokeneemman morsmaikun vinkkejä juomamääriin ja budjetin tekoon sekä ohjenuoraa juhlapäivän aikataulun suunnitteluun. Vaikka itse pidän itseäni varsin maltillisena mitä tulee häistä intoiluun, on näistä pippaloista tullut nopeasti omassa mielessä Ne Juhlat, joiden eteen on valmis uhraamaan ainakin kyyneleitä epäonnistuneiden askartelujen vuoksi, jos ei muuta. Tässä kuitenkin se pakollinen taustatarina, jotta tiedätte, millaisista lähtökohdista tätä blogia oikein kirjoitetaan.
Olemme siippani kanssa pitäneet yhtä nyt reilu neljä vuotta, joista samaa taloutta olemme asuttaneet kaksi. Vuosien osalta siis lienemme suurin piirtein hyväksyttävän keskiarvon paikkeilla – kukaan ei pääsee enää taivastelemaan, miten me nyt näin nopeasti etenemme suhteessa, eikä toisaalta ihmettelemään, että miksei nyt jo laiteta töpinäksi.
Olemme molemmat 30-vuoden molemmin puolin, perinteisellä 2 vuoden ikäerolla (minä olen se nuorempi). Asutamme tällä hetkellä pääkaupunkiseutua ilman lapsia saati lemmikkejä.
Se tavallinen tarina
Siinä missä vanhempiemme piti ravata hikipäissään lavatansseissa, jos halasivat tavata muitakin kuin oman kylän nuoria, on oma sukupolveni saanut nauttia teknologian myötä vähän rennommasta, joskaan ei ehkä aina yhtä tuloksekkaasta parinmuodostuksesta. Sinne swaippailemaan syöksyin aikanaan minäkin ja pari kertaa poistettuani ja ladattuani tuon saatanan sovelluksen uudelleen, tärppäsi vihdoin.
Tosin paljastettakoon suurelle kansalle, että ennen kuin kumpikaan meistä oli saanut toisensa lärviä älypuhelimen sormenjälkien suttaamalle ruudulleen, olimme jo tietoisia toisistamme, koska yhteiset ystävämme olivat jo aloittaneet puheissaan parituksen. Ensitapaamisestamme emme voi heitä kiittää, mutta siitä kylläkin, että kun vihdoin eteeni tuli tuttu naama, oli kiire swaippailla oikealle ja jännittää sitten sitä ensimmäistä viestiä.
Tämä tapahtui kolme päivää sen jälkeen, kun olin jälleen kerran ladannut Tinderin puhelimeeni. Tällä kertaa se kannatti.
No miten SE tapahtui?
Suuri onni ja autuus suhteessamme on se, että molemmilla on ollut alusta asti selvä suunta eteenpäin – yhdessä. Niinpä jo kauan ennen sormuskaupoille lähtöä olimme ehtineet lyödä tiskiin toiveemme mm. vihkikirkosta, ruokatarjoilun sisällöstä ja väriteemasta. Vaikka olimme jo kauan aiemmin leikitelleet ajatuksella kihloihin menosta – ja kerran jopa käyneet vaarallisen lähellä sitä – tapahtui lopullinen kihlautuminen romanttisesti yhdessä keskustellen, että olisikohan nyt vihdoin aika vaikka vähän jännittää ja hirvittää ja mikäs sitten olisi kiva päivä.
Päiväksi päätettiin lopulta 20.2.2020, joka osoittautui myöhemmin mainoksi valinnaksi muutenkin kuin vain helpon muistettavuutensa takia. Se on nimittäin myös isoäitini syntymäpäivä.
Milloin Ne Juhlat sitten järjestetään?
Sulateltuani kihlautumisen jälkeen pari viikkoa ajatusta siitä, että NYT ME OLLAAN KIHLOISSA JA KAIKKI MUUTTUU JA ELÄMÄ EHKÄ RÄJÄHTÄÄ ja todettuani, että eipäs tässä mikään muuttunutkaan, aloimme pohtia häiden ajankohtaa. Olen hyvä empimään ja pähkäilemään, mutta sitten kun jotain pystyn päättämään, astuu esiin rivakampi puoleni. Kun siis vihdoin totuin ajatukseen siitä, että nyt sitten tosiaan se siviilisääty menee vaihtoon, en yhtäkkiä halunnutkaan odotella loputtomiin (=2 vuoden päähän) vaan piti laittaa töpinäksi!
Häitämme juhlitaan 19.6.2021. Jos koronaepidemia suo. Vihkiminen tapahtuu Raumalla Pyhän Ristin kirkossa (koska jos ei voi mennä naimisiin linnassa, seuraavaksi paras vaihtoehto on 500-vuotias kirkko) ja juhlat järjestetään samaisella paikkakunnalla Kollan Kalliopirtillä. Paikkavalintoihin oli selvät syyt – mutta kerrottakoot niistä myöhemmin.
~Essi