Viime vuonna sain päähäni, että haluan pihallemme kasvamaan puutarhavadelmia. Idea lähti siitä, kun kävin vadelmia keräämässä ja tuumasin niiden olevan pieniä ja yleensä asukkaita täynnä. En ole myöskään löytänyt hyvää paikkaa, mistä niitä löytyisi eikä minua hirveästi innosta mennä vadelmapusikkoon mahdollisten punkkien takia. Toisaalta sehän on vain pukeutumiskysymys – yleensä minulla on tiukat trikoot päällä (spandexit kuten mieheni tapaa sanoa!). Tykkään vadelmien huumaavasta tuoksusta ja ihanasta mausta.  Syitä on siis monia vadelmapensaiden hankkimiselle!

Niinpä tuumasta toimeen – järjestin meille sukulointireissun pohjoiseen ja tiesin siellä yhden taimitarhan, josta vadelmapensaita voisi ostaa.  Yksi puhelinsoitto ja näin meille oli varattu kolme Maurin makea vadelmapensasta. Miehenikin taisi hieman innostua Maurin makeista – ainakin niiden nimestä.

Niinhän siinä sitten kävi, että vadelmapensaat tulivat sukulointireissulta mukaan. Maahan ne pääsivät vasta lokakuussa, koska paikkaa niille ei oikein löytynyt enkä kasvulaatikkoon halunnut niitä talveksi sijoittaa. Maha pystyssä istutin ne salaiseen puutarhaan johtavan polun varrelle – vettäkin satoi.

Minulla ei ollut oikeastaan mitään tietoa puutarhavadelmien kasvatuksesta muuta kuin että ne tarvitsevat aurinkoisen kasvupaikan. Maurin makea on helppohoitoinen, koska sitä ei tarvitse tukea. Se tykkää ravinteikkaasta ja kalkitusta maasta.

Onneksi jaksoin syksyllä laittaa vadelmat maahan – saimme nauttia kymmenkunta ihanaa ja maukasta sekä isoa vadelmaa. Puppelikin sai osansa katkomalla muutaman oksan. Vauvelin sanoin: ”Njam, Njam!”

Puutarhavadelma Maurin makea viihtyy auringossa tai puolivarjossa.