Näin syksyllä on kiva muistella kesää ja sitä, mitä sitä tulikaan pihalla puuhasteltua. Sateinen kesä sai ainakin minut laiskaksi, joten puutarhan hoitaminen jäi loppukesän helteille. Tämän kesän suurin projekti oli salaiseen puutarhaan johtavan erittäin rehottavan ja epäsiistin kukkapenkin siivoaminen (ks. kuva alla). Tämä projekti oli pitkissä kantimissa, koska halusin samalla siistiä melkein umpeen kuroutuneen kivipolun.

Lähtötilanne:

Lapiohommia tiedossa – kivipolku ja rehottava kukkapenkki odottavat muodonmuutosta.

Kukkapenkin ongelma on ollut se, että siinä viihtyy hyvin rikkaruohot ja maa on erittäin kuivaa. Kukkapenkki sijaitsee aurinkoisella paikalla metsikön vieressä, joten osa siitä on puolivarjossa/varjossa. Kukkapenkki on kahdessa tasossa. Alatasolla kasvaa lemmikkejä, valkovuokkoja ja helmililjoja. Ylätasolle olen kokeilumielessä istututtanut atsalean ja alppiruusun. Ihan alkujaan siinä on kasvanut kevätkukkia kuten narsisseja, tulppaaneja ja krookuksia, mutta ne ovat kadonneet puppelin ja myyrän suuhun. Nyt tilanne on ollut se, että lemmikki ja rikkaruohot ovat vallanneet penkin lähes täysin. Kukkapenkin edustalla kasvaa muutama vadelmapensas, harmaakäenkukkia ja kitukasvuinen syysleimu.

Toiveena oli saada kukkapenkistä siistin näköinen, helppohoitoinen ja lähes koko kesän kukkiva. Ja tietenkin mielellään ilman rikkaruohoja. Kesän aikana koitin visioida sitä, mitä kasveja siihen voisi laittaa ja miten ne voisi sijoitella. Visio jäi kuitenkin epäselväksi, mutta päätin kuitenkin aloittaa projektin kivipolun siistimisestä. Kaivaessani kivipolkua keksin, että reunustan uuden kivipolun noppakivillä, joka myös samalla rajaa kukkapenkin paremmin. Matkan varrella sain myös idean, että laajennan kukkapenkkiä alemmas rinteeseen yhdistäen vadelmat ja kukat.

Projekti etenee hitaasti, mutta varmasti.

Kivipolun tein luonnonkivistä. Kivipolun pohjalla on noin 15-20 cm korkea asennushiekka-sementti seos, johon nuijin kivet kiinni vasaran ja puupalikan avulla. Aluksi ladoin kivet liian harvaan ja polku piti purkaa. Jälkikäteen pohdittuna olisi kivet voineet latoa vieläkin tiheämmäksi. Noppakivet asensin samanlaisella seoksella. Toivon mukaan tämä hiekkaseos pitää rikkaruohot loitolla. Talven jälkeen nähdään, miten kivet ovat pysyneet paikoillaan. Kivipolun leveys on n. 0,5 m ja pituus n. 4 m.

Luonnonkivet ladottiin vieri viereen asennushiekka-sementti seoksen päälle.

Kukkapenkin kaivoin käytännössä kokonaan ylös ja huono maa sai lähtöpassit. Hyvälaatuinen puutarhamulta levitettiin katekankaan päälle. Kasveiksi valitsin aurinkoon ja kivikkoon soveltuvia kasveja: karpaattienkello, harmaa ajuruoho, kaunokainen, varjoyrtti, kevätkaihonkukka, pikkusydän, särkynyt sydän, pihaesikko, vadelma, harmaakäenkukka, lemmikki, valkovuokko, syysleimu. Uskalsin myös laittaa muutamia kevätsipuleita: helmililja, lumikello, pikkupikarililja. Kun kasvit oli istutettu, laitoin päälle paksun kerroksen kuorikatetta siistimpää ilmettä antamaan ja rikkaruohoja ennaltaehkäisemään. Kukkapenkin koko on noin 3,5 m x 2,5 m.

Osa kasveista on jo uudessa kodissaan ja osa odottaa vielä vuoroaan.

Harmaa ajuruoho matala mätäsmäinen tuoksuva kasvi, joka houkuttelee perhosia. Se tekee pienet pinkit kukat ja kukkii melkein koko kesän. Se viihtyy auringossa tai puolivarjossa ja sopii myös kivikkoon. Leviää ympäristöönsä mattomaisesti. Se tykkää kuivasta hiekansekaisesta vähäravinteisesta maasta. Istutusväli on 30 cm.  En yhtään ihmettele, miksi perhoset tästä kasvista tykkäävät. Tuoksu on aivan ihana!

Valkoinen karpaattienkello viihtyy aurinkoisella kuivalla vähäravinteisella maalla. Se on mätäsmäinen ja leviää hitaasti ympäristöönsä. Saattaa kukkia pitkälle syksyyn. Se voi kasvaa jopa 25 cm korkeaksi. Istutusväli 25 cm. Nähtäväksi jää, miten se selviää talven yli, koska se on talvenarka. Tämä kasvi taisi olla virheostos, koska puppeli on jo käynyt herkuttelemassa – kasvin varret ja lehdet ovat kadonneet!

Kaunokainen tykkää olla auringossa tai vähän varjoisemmassa paikassa. Se viihtyy vähäravinteisessa maassa ja kestää myös talven yli. Se ei tosin siedä märkyyttä. Kasvaa noin 10-15 cm korkeaksi ja istutusväli 20-30 cm. Mikäli karpaattienkello ei menesty talven yli ja puppelin hampaista, ostan kaunokaista lisää ensi vuonna.

Pihaesikko näytti puutarhamyymälässä kivalle, koska siinä on nahkeat lehdet. Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla runsasmultaisessa maassa, joka läpäisee vettä. Pihaesikko kukkii touko-kesäkuussa ja on korkeudeltaan 10-20 cm. Istutusväli suositus on 20 cm. Jännityksellä odotan millaiset kukat sieltä putkahtaa esiin keväällä. Ostamani esikot olivat jokin sekoitus eri väreistä. Pihaesikko leviää ilmeisesti hitaasti – se jaetaan muutaman vuoden välein. Istutin esikot aika tiiviisti.

Kukkapenkkiin pääsi myös varjoyrttejä ja kevätkaihonkukkia, jotka jäivät yli isosta perennalaatikosta. Sijoitin ne atsalean ja alppiruusun juurille, josta ne voivat rauhassa levitä metsikköön. Lisäksi säästin penkkiin myös muutamia lemmikkejä ja valkovuokkoja. Nämä luonnonkukat istutin lähekkäin kuusen juurelle. Kevätkukiksi ostin valkoisia lumikelloja ja kirjopikarililjoja sekä säästin helmililjan sipulit.

Lumikellot kukkivat aikaisin keväällä valkoisin nuokkuvin kukin. Ne viihtyvät aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla multaisessa maassa. Ne kasvavat noin 10-15 cm korkeaksi ja leviävät itsestään. Huomioitavaa on, että sipuli on myrkyllinen. Heh, toivon mukaan lumikellot eivät kelpaa puppelille ja myyrälle!

Kirjopikarililja viihtyy kuivemmallakin aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla. Tämä kasvi leviää myös itsestään, mikäli viihtyy kasvupaikallaan. Se kukkii alkukesästä ja kasvaa n. 20-30 cm korkeaksi. Sipulit sijoittelin sopivasti muiden kasvien väleihin omina ryhminään.

Kukkapenkkiin pääsivät myös asumaan toisessa kukkapenkissä huonosti kasvaneet pikkusydämet. Pikkusydämet viihtyvät varjoisammassa paikassa, joten sijoitin ne kivipolun loppupäähän särkyneen sydämen juurelle. Pikkusydän tykkää ravinteikkaasta ja multaisesta maasta. Se leviää helposti ympäristöönsä. Nämä yksilöt ovat väriltään hennon vaaleanpunaisia ja ne kukkivat melkein koko kesän syksyyn asti. Se kasvaa n. 40 cm korkeaksi. Särkynyt sydän on uusi tulokas, josta olen haaveillut jo useamman vuoden ajan. Se voi kasvaa jopa 100 cm korkeaksi. Se viihtyy auringossa tai puolivarjossa multaisessa maassa. Särkynyt sydän kukkii kesä-heinäkuussa ihanin sydämenmuotoisin kukin. Elo-syyskussa kasvin voi leikata alas, kun se on kellastunut. Se ei ilmeisesti pidä siirtämisestä, joten kasvupaikka on hyvä valita huolella.

Kukkapenkki laajentui alemmaksi rinteeseen, joten päätin ostaa lisää vadelmia. Vanhat vadelmapensaat, Maurin Makeat, ovat tuottaneet jonkin verran satoa. Marjat ovat isoja sekä maukkaita. En ole juurikaan näistä huolehtinut – keväällä olen antanut juurelle kanankakkaa ja syksyllä olen leikannut marjoja tehneen varren alas. Olen kokenut, että vadelma on ollut helppohoitoinen. Varsi jää melko lyhyeksi, joten erillistä tuentaa ei välttämättä tarvita. Marjat tosin ovat sen verran painavia, joten jonkinlainen tuki on paikallaan. Keväällä otin kokeeksi purkkiin vadelman juuriversoja, joita putkahteli nurmikolle ja kukkapenkkiin. Istutin ne samaan aikaan kuin kaupasta hankitut vadelmat. Tällä kertaa olin viisaampi ja laitoin vadelmien ympärille reunanauhaa, jottei ne liiaksi leviä juuriversoillaan. Vadelmien sekaan sijoitin toisesta penkistä harmaakäenkukkia ja pinkin syysleimun. Nämä tuovat kivasti väriä vadelmien sekaan.

Harmaakäenkukkia olen tähän päivään asti luullut pikkutervakoiksi. Kasvit olemme saaneet mieheni tädiltä useampi vuosi sitten ja ne ovat viihtyneet kasvupaikallaan hyvin. Nimi sekaannus on tullut ilmeisesti siitä, että olen kaupassa katsonut kasvin nimen todella väärin. No mutta oppia ikä kaikki! Harmaakäenkukalla on hopeanharmaa kukkavarsi, jonka päähän tulee pinkki kukka. Kukka hoikuttelee perhosia ja hyönteisiä. Kun kukka kuihtuu, siihen tulee tilalle siemenkota ja näin ollen leviää siemenistään ympäri pihaa :).  Näyttäisi siltä, että tämä kasvi viihtyy kuivassa, aurinkoisessa ja ei niin ravinteikkaassa maassa. Tosin hoito-ohjeessa mainitaan, että maan tulisi olla ravinteikas tai keskiravinteikas. Kukka sopii myös leikkokukaksi.

Syysleimu on kasvanut pihassamme todella kituen. Ilmeisesti sen paikka on ollut liian kuuma, vaikka se viihtyykin auringossa. Kukkia on tullut jonkin verran ja ne ovat tuoksuneet miedosti. Yleensä kukinta voi kestää heinäkuusta syksyyn asti. Katsotaan, miten se lähtee kasvamaan uudessa kasvupaikassa. Syysleimu on hyvä istuttaa 30 cm välein ja sen kasvukorkeus voi olla jopa 100 cm. Kuiva kasvupaikka voi aiheuttaa härmää ja muita tauteja – meillä näitä ei ole esiintynyt.

Pikkutervakko ei kun harmaakäenkukka! Houkuttelee perhosia ja hyönteisiä.

Tämä projekti oli mielenkiintoinen ja palkitseva. Nyt saa jäädä jännittämään sitä, miten kasvit lähtevät kasvamaan, millaisia kukintoja on tiedossa ja miten kivet pysyvät paikoillaan.

Lopputilanne: