Pihatöissä taaperon kanssa

Viherpiiperö

Tässä on muutama viikko ehtinyt vierähtää pihatöitä tehdessä yhdessä taaperon kanssa. Olen oikeastaan yllättänyt siitä, miten mukavasti kaikki on sujunut. Ehkä se johtuu siitä, että olemme antaneet taaperon tutustua itse pihaamme aika vapaasti, ympäristöä tutkien ja ihmetellen. Samanlailla taapero on saanut touhuta myös sisällä. Toki rajoja on asetettu ja taapero on koko ajan ollut näköpiirissä. Leikkikaluiksi ovat riittäneet vain lapio, ämpäri ja pieni vati hiekkaa. Hiekan kuljettaminen lapiolla on ollut hauskaa puuhaa. Yhdessä olemme tutustuneet kasvien istuttamiseen, kitkemiseen ja eri kasvilajeihin sekä tietenkin pihalla näkyviin eläimiin tai ötököihin. Välillä pienet kädet ovat olleet kanankakassa tai niitä on uitettu kastelukannussa. Omalla kastelukannulla on kasteltu kukkia ja omenapuita. Näin helteillä olemme ehtineet myös kirmailemaan vesisuihkun alla tai pulikoimaan kahluualtaassa - se vasta mukavaa olikin! Ehkä muutaman vuoden päästä minulla on oma pieni apuri, jonka kanssa voimme kasvattaa kaikenlaista kivaa.

 

Taaperon pieni hiekkalaatikko.

 

Kommentit

Bibsis (Ei varmistettu)

Ompa kiva blogi sinulla! Minulla on päälle vuoden ikäinen lapsi. Asun kaupungissa kerrostalossa ja olen haaveillut hirsitaloon muuttamisesta takaisin vanhempieni lähettyville. Vauvavuosi oli rankka, masennuin, mutta edelleen kipinä omasta talon ja pihan laitosta elää. Mieheni yrittää puhua minulle järkeä, että elämänmuutos toisi monia ongelmia (asuntolaina, huonommat työmarkkinat, toisten aikuisten seuran puute, tekemättömien töiden taakka talossa ja pihalla, kun lapsi ei kuitenkaan anna aikaa...). Mutta tämä blogi antoi toivoa, voiko tosiaan olla mahdollista, että taapero innoissaan haluaa osallistua pihatöihin ja elämä olisi ahdistuksen sijaan äidilläkin mukavaa?

Viherpiiperö

Voi kiitos. Onpa mukava kuulla, että olet saanut iloa blogistani. Kyllä se on ihan totta, että taaperon kanssa voi tehdä puutarhatöitä. Tänään viimeksi käännettiin kasvihuoneessa multaa, taapero omalla haralla ja minä omalla. Sitten kylvettiin siemeniä perään ja kasteltiin. Taapero tuumasi siemenille, että tervetuloa uuteen kotiin. Viime viikolla laitettiin perunoita. Jännityksellä odotamme mikä kasvaa ja mikä ei. Välillä käydään katsomassa muurahaisia kivien alta, etsitään matoja, leikitään piilosta ja tietenkin tehdään hiekkakakkuja. Ihmetellään kasveja ja saatetaan niitä maistella yhdessä kuten kuusen uusia versoja ja ketunleipiä. Kasvukauden alussa kierrettiin koko piha lannoitteet mukana ja laitettiin kouralliset kasveille. Uskon, että taaperon kanssa pihalla puuhastelu lisää mm. vastustuskykyä, taapero oppii uusia asioita, oppii kasveista ja ötököistä. Välillä kuuluu iloisia ja innokkaita huudahduksia: Löytyi mato! Saako tätä maistaa? Mikä tämä on?

Onhan tuossa puutarhassa hoitamista, mutta se on hyvin terapeuttista. Itse asiassa on tehty tutkimuksia siitä, että 20 min pihatyöt mm. vaikuttavat mielialaan positiivisesti ks: http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1396581201827. Minulla on huono mieliala ja ahdistus jääneet aina pihalle. Vaikka piha vaatii hoitoa, voi kasvivalinnoilla vaikuttaa siihen, miten paljon piha vaatii työtä. Minä suunnittelen joka vuosi jotain uutta. Oikeastaan nurmikon ajaminen viikottain on pakollista, jos haluaa pitää pihan siistinä. Rikkaruohoja kitken ehkä kerran kuussa. Nämä työt olen ottanut liikunnan kannalta. Puutarhatyöt pitävät minut onnellisena ja se on tärkeää minulle.

 

Kommentoi