Opinnäytetyö pitäisi tehdä (kunhan rykäset!). Työharjoittelupaikka saada, osa-aikaduunia ehkä hakea. Lisäks makuuhuoneen nurkassa ilkkuu yhä toi yks roinalaatikko jota ei vieläkään ole saatu vietyä varastoon. Mikään ei tunnu etenevän mihinkään. Stressaan helposti silloin kun on monta rautaa tulessa, ja kun on paljon oikeita asioita hoidettavana tai selvitettävänä, kiellän usein itseltäni kaiken toissijaisen tekemisen. Kuten kaikenlaisen näpertelyn. Typerän/epäloogisen/entistä turhauttavamman tilanteesta tekee se, että näpertely ja käsityöt useimmiten auttavat stressiin. Halpaa (joskus ei niin halpaa) terapiaa! Tästä ominaisuudestani juttelin jo vanhankin blogin puolella näköjään melko tarkasti vuosi sitten. Näpertämisessä yksi hienoimmista asioista mielestäni on, kun voi keskittyä aivoilla täysin tekemiseen. Saa stressimöröt vähäksi aikaa pois mielestä ja kohta ne samat möröt jaksaakin kohdata uudella tarmolla.

Reilu viikko sitten tein hullulla vauhdilla tossuja siskon kummitytön synttäreiksi. Sisko oli tilannut ne ajoissa, noin viikkoa ennen, mutta kesken kaiken aikaisti dedistä kahdella päivällä. Kiirus tuli ja siinä sitä aamusta yömyöhään virkattiin!

Kuva unohtu ottaa kun tuli kiire ehtiä postiin näiden kanssa. Sisko onneksi lähetti tämän. Huomaa mustekalamaiset lonkeronauhat.

Ohjeita näihin Converse-tyylisiin tossukoihin on internetin ihmemaassa pilvin pimein. Koot ovat vaan yleensä joko vastasyntyneelle tai aikuiselle, ja vaati pähkäilyä ja purkamista saada tossuista kaksivuotiaan kokoiset. Näitä varten piti yhdistellä useita ohjeita ja soveltaa kovasti. Ekstrana pohjissa on jarrut! Ostin askarteluliikkeestä Sock-Stoppia joka oli minulle ennestään tuntematon litku. Ainetta oli melko hankala käsitellä ja suuret suunnitelmat hienoista jarrukuvioista piti heti alkuun heittää huussista alas. Yhtä hyvin taitavat jarruttaa tuollaiset epämääräiset läiskätkin.

Näillä voi huoletta tykitellä täysiä!

Muutaman päivän armottoman virkkaamisen jälkeen oli kova uupumus ja peukalo kipeänä, mutta jonkinlainen aivosolmu aukesi. Nyt minulla on taas joka ilta – keskellä päivääkin – joku lankakasa tahi muu käsissä. Ja katso! Opinnäytetyön aihe on hyväksytetty ja sen kanssa uurastus alkanut. Työharjoittelupaikan hoidan kevääksi, muut duunit laitoin suosiolla sivuun. Roinalaatikko on kyllä yhä tuolla nurkassa, sen päälle on kasvanut iso vaatekasa (kyl mä näitä kaikkia vielä käytän ei ne oo likasia haista vaikka). Mut ei se mitään, mä näperrän taas!