Minulta kysyttiin:”Mitä se teet viikonloppuna?” Vastasin: ”Lepään.” Lue totuus.

Ihan ensimmäiseksi totean, että vauhtia riitti koko viikonlopuksi 10.-12.9.2021. Perjantaina oli kaikenlaista työsähläystä. Olin menossa työkaverini kanssa neuvotteluun ja etsin työkaveriani väärältä tieltä omassa kotikaupungissani. Ihmettelin, että onpa tuo pyörätie rakennettu tähän nopealla vauhdilla, kun en muista sitä aikaisemmin nähneeni. Sitten soitin työkaverille, että olen myöhässä, mutta tulossa. Nauroimme tilanteelle aivan hysteerisinä. En vieläkään tiedä, miten onnistuin sekoittamaat tiet. Ehkä minun kannattaa jatkossa luottaa Google Mapsiin, vaikka olen asunut asuinpaikkakunnallani 20 vuotta. Ehdimme onneksi ajoissa pitämään neuvottelua. Slloin huomasin unohtaneeni konferenssikaiuttimen/mikrofonin toimistolle tilanteessa, missä osa osallistujista osallistuu neuvotteluun Teamsin kautta. Koska puhelimessani on parempi äänentoisto ja mikrofoni kuin läppärissäni, siirsin neuvottelun puhelimen Teamsiin. Mutta sitten huomasin puhelimeni akun olevan lähes tyhjä ja latausjohto oli niin lyhyt, ettei puhelinta voinut pitää latauksessa. Jatkojohtoa ei tietenkään ollut missään. Onneksi  tästäkin tilanteesta  selvittiin. Perjantai-ilta sujui rauhallisemmin kuin iltapäivä, -onneksi.

Lauantaina teimme tyttäreni Kinuskin kanssa ostoksia. Sain myös täytettyä PLF-lomakkeen tulevaa Kreikan matkaamme varten. PLF-lomake oli sinällään yksinkertainen täyttää, mutta pelkäsin koko ajan tekeväni jonkun sellaisen virheen, mikä estää Kreikkaan pääsyn. Kävinkin katsomassa matkatoimistojen sivuilta ohjeita ko. lomakkeen täyttämisen. (Aurinkomatkoilla oli parhaat ohjeet, joten katso sinäkin sieltä, jos kaipaat tukea asiaan.)  Olin sopinut poikani kanssa, että  lapsenlapseni Nappis tulee yökylään. Ehdimme olla Kinuskin kanssa puolisen tuntia kotona ennen Nappiksen tuloa, joten viimeisteilin PLF-lomakkeen täyttöä Nappiksen meillä ollessa. Sitten touhuilin Nappiksen kanssa. Nyt barbit olivat Nappiksen mieleen ja lähinnä barbien hiukset. Otimmekin hiuslenksuja pois barbien päästä useaan otteeseen ja yhtä useaan kertaan laitoimme ne uudestaan takaksin barbien hiuksiin. Menimme klo 20 aikoihin yläkertaan ottamaan unta vastaan.  Tällä kertaa Nappis onneksi nukahti saman vuorokauden puolella kuin oli vuoteeseen mennytkin.  Sunnuntaiaamuna Nappis heräsi klo 8 aikoihin eli unta tuli ihan riittävästi kaikille. Ratsastin aamupäivän aikana Nappiksen kanssa kepparilla useita kierroksia olohuoneessa samalla laulaen Hepo hirnahtaa -biisiä. Lauloin vain ja ainoastaan siksi, että  Nappis pyysi. Yleensä Nappis laittaa sormen huulilleen ja sihahtaa shhh sekä sanoo toruvalla äänellä ”mummu ei laula”, jos yritänkään rallatella jotain.

Kun Nappis oli lähtenyt sunnuntaina kotiin puolenpäivän aikaan, lähdin tyttäreni Kinuskin kanssa käymään vanhempieni luona Tampereella. Isälläni oli monenlaisia paperihommia odottamassa minua. Ensimmäinen kyläilytunti tosin meni siihen, että isäni katsoi itselleen tärkeän Kreikan rallia koskevan lähetyksen loppuun ja minä laitoin kahvipöytää valmiiksi. Äitini katseli hääräämistäni hyväntuulisena. Äitini ei osaa enää osallistua keittiöpuuhailuihin alzheimerin vuoksi. Hän löytää vielä astiat kaapeista, mutta niiden pöytään laittaminen ei ilman ohjausta onnistu. Kahvinkeittimen käyttö on muuttunut jo alkuvuonna mahdottomaksi, koska hän ei enää muista, kuinka paljon keittimeen laitetaan vettä ja kuinka paljon kahvia. Kahvia päästiin juomaan, kun Kreikan rallin lähetys loppui. Kahvittelun jälkeen aloitimme paperitöiden tekemisen ja nettiasioiden hoitamisen. Saimme mm. tehtyä isälleni uuden verokortin omaishoidon tukea varten, tulostettua vanhempieni rokostustodistukset sekä tilattua vanhemmilleni lomamökin heidän pientä tulevaa Lapin reissuansa varten. Lisäksi  ostin vanhemmilleni yöautojunaan liput, jotta menomatka Lappiin sujuu kevyesti (ja turvallisesti) junan kyydissä.

Olimme Kinuskin kanssa  takaisin kotipaikkakunnallamme  klo 18 jälkeen ja menimme kauppaan. Puhuimme Nappiksen kanssa FaceTimen videopuhelua jo autossa ennen kaupan pihaan ajoa.  Jatkoimme hänen kanssaan rupattelua myös kaupassa. Selitimme Nappikselle, mitä milloinkin laitoimme ostoskärryihin. Kesken kauppareissun Kinuski alkoi kiskomaan pitkää neuletakkiani sekä mekkoani. -Ai miksikö? No siksi, että sekä neuletakin että mekkoni helmat olivat jääneet roikkumaan kovin klassiseen tapaan leggareideni vyötärökuminauhan alle. Vain se roikkuva wc-paperi puuttui. Olimme tietenkin kiertäneet pitkin kauppaa jo hyvän aikaa, mutta koska keskityimme  puhelimeen ja Nappikseen, niin tämä pieni pikantti vaatetusasia jäi huomioimatta  heti alkuvaiheessa. Mua nolotti vähän, mutta enemmän tilanteessa kuitenkin nauratti koko asia. Nythän on hyvin trendikästä laittaa paihdanhelmaa vähän sinne housunkauluksen alle, joten ehkä tämäkin pikku moka menee ko. trendin piikkiin.(Ei todellakaan mene, sanoo tyttäreni.)

Kotona olimme klo 19 aikoihin. Vedin syvään henkeä ja mietin, että nyt varmaan alkaa tämän viikonlopun minun omaa palautumistani tukeva aika (, kunhan nyt ensin vien koirat ulos, pesen pyykkiä, laitan tiskit koneeseen, imuroin jne.). Haluan vielä todeta, etten ole uhriutumassa elämässäni, vaikka kirjoitin sulkumerkkien väliin nuo asiat. Tavoitteenani on miettiä, mitä voisin tehdä jatkossa toisin, jotta jaksan. Voinko minäkin tarvita jotakin esim. ihan sellaista tavanomaista hiljaista rauhallista aikaa, kun kukaan ei halua minulta mitään. (Tuttu ajatus varmaan monelle muullekin kuin minulle.)

Palataan taas. Nyt tuli vähän turhan pitkä kirjoitustauko, kun tämä blogiteksti jäi puolivalmiina roikkumaan luonnostilaan ja odottamaan siistimistä sekä julkaisua.

Perhe Ystävät ja perhe