Lukion kirjatehtävä

Lukiossa äidinkielen kurssin tehtävänä oli kirjoittaa blogiteksti lukemastaan kirjasta,ja kirjoittaa siitä joko oma lukukokemus, romaanin analyysi tai kirjoittaa päähenkilöstä. Valitsin näistä vaihtoehdoista oman lukukokemuksen.

Luin siis kirjan ”Ihana Venla T” (kirjoittanut Eppu Nuotio ja Anna Nuotio, Otava 2016). Kirja kertoo 19-vuotiaasta Venlasta, sekä hänen elämästään. Kirja oli lukukokemuksena mielestäni aluksi tylsä, mutta puolenvälin jälkeen kirja muuttui mielenkiintoisemmaksi.
Mieleenpainuvin kohta kirjassa oli itselläni se, kun Venla sai tietää, että hänen paras ystävänsä on raskaana hänen poikaystävälleen! Tämä oli oudoin ja yllättävin kohta kirjassa, mutta samalla myös yksi kirjan käännekohdista.
Pidin kirjassa siitä, että siinä kerrottiin Venlan arjesta, ja seurattiin ikään kuin hänen elämäänsä 159 sivun verran. Kirjassa ei sinänsä ole juonta, joka on mielestäni myös kiva, ja oli mukavaa ja mielenkiintoista seurata ihan vain päähenkilön normaalia elämää, toilailuja ja suhdekuvioita.
Siitä en taas kirjassa oikein pitänyt, että kirjan sivuhenkilöitä ei mielestäni esitelty kovin hyvin kirjan alussa, joka johti siihen, että kirjaa lukiessa eteenpäin piti välillä pysähtyä miettimään, kenestä tässä nyt puhuttiinkaan?

Kirjasta uskottavan tekee Venlan epätäydellisyys. Kirjassa kuvaillaan Venlan valintoja ja suusta päästettyjä sammakoita, sekä päiviä, jolloin hän on yhtä hymyä ja leijailee vain onnesta, mutta myös niitä päiviä, jolloin nenäliinoja on niistetty enemmän kuin laki sallii, ja mikään ei onnistu. Kirja on tällöin ikään kuin samaistuttava, kun keskitytään myös niihin huonoihin puoliin. Toki monessa muussakin kirjassa keskitytään huonoihin puoliin, mutta tässä kirjassa keskitytään enemmän arjen pieniin ärsyttäviin ongelmiin murhamysteerien sijasta.

Nyt kun olen lukenut kirjan, mietin jälkikäteen eniten, kuka Lauri niminen sivuhenkilö tarkalleen ottaen oli? Hän oli kyllä Venlan kaveri, mutta muuta en hänestä muista. Hän jäi minulle hiema epäselväksi.
Myöhemmin katsottuna kirjan nimestä minulla tulee mieleen Venlan arki, hänen valinnat ja arjen pohdinnat, kuten esimerkiksi se, millaisen juhlapuvun hän valitsi.

Kirjasta opin myös sen, että ihmiset eivät aina ole sitä miltä näyttävät, eikä omaa sisäistä ääntään kannata kadottaa tai vain jättää huomiotta.