No more monday blues

Jäin töistä pois jo hyvän aikaa ennen äippäloman alkua terveydellisistä syistä. Työpaikkaa ja -asioita en kuitenkaan pystynyt kokonaan unohtamaan ennenkuin Stellan syntymän jälkeen. Olen melkein koko työurani ”kärsinyt” työviikon alusta johtuvasta ”stressistä”, mikä yleensä on alkanut jo sunnuntain puolella. Vaikka olen työssäni suurimmaksi osaksi viihtynyt hyvin, blues on ollut mukana jo kauan. Oireita on mm. sunnuntaina ärtynyt mieli ja su-ma välisen yön unettomuus. Nyt kotona ollessa ilman sen suurempia aikatauluja ja tietäen että ei ole työpäivää edes maanantaisin, nämä oireet ovat hävinneet täysin. Nautin joka päivästä samalla lailla ja viikonloppuisinkin tulee tehtyä ja mentyä ihan erilailla kuin työaikana. Silloin halusin vaan olla viikonloppuna kotona ja varsinkin sunnuntait olivat sellaisia päiviä, jolloin en halunnut lähteä minnekään ja ”tuhlata” vapaa-aikaani. Ihan hullu ajattelutapa… Eilen oltiin Kemiössä katsomassa pojan futisturnausta, siinä meni melkein koko päivä, mikä olisi ollut entiselle minälleni kauhistus. Nyt nautin päivästä perheen kera ulkona pienimuotoisessa karnevaalihengessä; musiikkia, pelejä monella kentällä, paljon eri-ikäisiä futareita. Stella tosin hieman kärsi kuumuudesta ja jouduinkin aina välillä hakeutumaan hänen kanssaan joukkueemme telttakatoksen varjoon. Kotimatkalla poikettiin vielä hakemaan roskaruokaa heseltä, jotta helteen uuvuttama poppoo saatiin nopeasti ruokittua. Loppuilta otettiin rauhallisesti kotona, iltapalaksi tehtiin katkarapuvoileipiä 🙂

Ja hei, maanantai koitti taas aurinkoisena vailla murheita ja postistakin saapui odotettuja juttuja 🙂

Hyvää alkanutta viikkoa ja ennusteiden mukaan viimeistä helleviikkoa…saa sit nähdä… 🙂