Syksyä ilmassa

image.jpg

                                          Stellan asu: body Name it, neulemekko Mexx ja sukkikset Lindeximage.jpg

image.jpg

Syksy taisi tulla kertaheitolla… Mun mieli on toiminut tietyllä tavalla sen jälkeen kun isommat lapset ovat aloittaneet koulunsa eli jo usean vuoden ajan. Vaikka olisi täysi kesä vielä meneillään kun koulut alkavat, niin mun kesä ikäänkuin loppuu siihen ja ajattelutapa sekä asenne on jo syksyssä. Mieli alkaa tehdä tummempia värejä sekä syksyvaatteita, arvaahan sen, että hiki tulee kun liian lämpimällä kelillä pukee lämpimiä vaatteita. No, tänä vuonna tätä ongelmaa ei oikeastaan ole ollut. Koulut kun alkoivat, alkoivat myös syksyiset kelit. Vettä ollaan saatu koko kesän edestä näiden vajaan kahden viikon aikana sekä hurjia ukkosia. Värimaailma ei ole kuitenkaan vielä kokenut tummumista mutta takkia on välillä ollut pakko vetää päälle, samoin sukkia jalkaan. Olen nauttinut seuratessani sadetta sisältä käsin mutta samalla harmitellut kun isommat lapset joutuvat lähtemään sinne kaatosateeseen ja ukkoseen. Onneksi mies on kuskannut keskimmäistä kouluun koska kelit eivät ole mahdollistaneet pyörän käyttöä ja bussilla kulkeminen on hieman haastavaa.

Vaikka olenkin viihtynyt hyvin kotona vauvan kanssa, oli ihanaa saada hyvä ystäväni Hanna tiistaina kylään 🙂 Hanna toi Stellalle musiikkia soittavan sänkyyn kiinnitettävän kilpikonnan, jonka kilvessä on valo (Teemu kyllä ilmoitti heti ettei sitä Stellan sänkyyn laiteta, että hän ei saa sitten ollenkaan nukuttua). Minä sain ihania ruusuja ja keksejä 🙂  Oli ihanaa jutella välillä jonkun muun aikuisen kanssa kuin Markon, teki mielelle hyvää 🙂

Eilen aamupäivällä lähdettiin Stellan kanssa bussilla neuvolaan. Neiti nukkui koko matkan, mikä ei tosin ole kovin pitkä, ja heräsi vasta neuvolatädin huoneessa. Mittausten ja punnituksen jälkeen saatiin kolme rokotusta, yksi onneksi suun kautta, mutta kumpaankin reiteen tuli pistot. Itkuhan siitä tietysti tuli mutta nopeasti Stella siitä kokosi itsensä. Neuvolan aulassa nautittiin vielä annos maitoa ennenkuin lähdettiin apteekkiin hakemaan varoiksi suppoja. Tonne meidän saaren perukoille menee bussi kerran tunnissa ja tietysti juuri kun tultiin apteekista ulos, bussi viiletti jo ohi. Olin kyllä ajatellutkin kävellä kotiin mutta taivaanranta näytti sen verran uhkaavalta, että varmuuden vuoksi oltaisiin voitu bussillakin mennä. Lähdettiin sitten reippaasti kävelemään kotia kohti ja päästiinkin ihan kotipihalle saakka ennenkuin alkoi tihkua.

Illalla käytiin sitten vielä tyttöporukalla kaupassa, Marko lähti kaverin kanssa leffaan ja Teemu pelaamaan pleikkarilla. Ruokaostosten jälkeen tapasin kaupan pihalla erään tytön, jolta ostin kävelykengät…facen kirpparista siis 🙂 Muutenkin olen jäänyt täysin koukkuun nettikirppareihin, mutta niistä ja hankinnoistani kerron toisessa postauksessa. 

Tänään ollaan Stellan kanssa ihan vaan kotosalla tehden hiukan kotitöitä ja paistetaan pullia (pakaste…) illan futisbuffetin pitämistä varten. Ei paljon nappais mennä viimeiseksi illalla, todennäköisesti vesisateeseen, buffettia pitämään…varsinkaan kun oma poika ei edes ole tänään pelivuorossa…mut onpahan sit meidän vuoro hoidettu 🙂

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli

No more monday blues

 

kuva.jpg

Jäin töistä pois jo hyvän aikaa ennen äippäloman alkua terveydellisistä syistä. Työpaikkaa ja -asioita en kuitenkaan pystynyt kokonaan unohtamaan ennenkuin Stellan syntymän jälkeen. Olen melkein koko työurani ”kärsinyt” työviikon alusta johtuvasta ”stressistä”, mikä yleensä on alkanut jo sunnuntain puolella. Vaikka olen työssäni suurimmaksi osaksi viihtynyt hyvin, blues on ollut mukana jo kauan. Oireita on mm. sunnuntaina ärtynyt mieli ja su-ma välisen yön unettomuus. Nyt kotona ollessa ilman sen suurempia aikatauluja ja tietäen että ei ole työpäivää edes maanantaisin, nämä oireet ovat hävinneet täysin. Nautin joka päivästä samalla lailla ja viikonloppuisinkin tulee tehtyä ja mentyä ihan erilailla kuin työaikana. Silloin halusin vaan olla viikonloppuna kotona ja varsinkin sunnuntait olivat sellaisia päiviä, jolloin en halunnut lähteä minnekään ja ”tuhlata” vapaa-aikaani. Ihan hullu ajattelutapa… Eilen oltiin Kemiössä katsomassa pojan futisturnausta, siinä meni melkein koko päivä, mikä olisi ollut entiselle minälleni kauhistus. Nyt nautin päivästä perheen kera ulkona pienimuotoisessa karnevaalihengessä; musiikkia, pelejä monella kentällä, paljon eri-ikäisiä futareita. Stella tosin hieman kärsi kuumuudesta ja jouduinkin aina välillä hakeutumaan hänen kanssaan joukkueemme telttakatoksen varjoon. Kotimatkalla poikettiin vielä hakemaan roskaruokaa heseltä, jotta helteen uuvuttama poppoo saatiin nopeasti ruokittua. Loppuilta otettiin rauhallisesti kotona, iltapalaksi tehtiin katkarapuvoileipiä 🙂

Ja hei, maanantai koitti taas aurinkoisena vailla murheita ja postistakin saapui odotettuja juttuja 🙂

Hyvää alkanutta viikkoa ja ennusteiden mukaan viimeistä helleviikkoa…saa sit nähdä… 🙂

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään