Hyvän aikaa muiden blogeja lukiessa ja seuratessa olen miettinyt itsekin aloittavani blogin kirjoittamista. En tiedä lukeeko tätä miehen ja satunnaisten sukulaisten lisäksi kukaan mutta ajattelin näin, että tämä jää ainakin itselle jonkinlaiseksi päiväkirjaksi. Jostain kumman syystä kun asiat ja tapahtuneet tahtovat unohtua nykyään todella nopeasti…

Viime sunnuntaina vietettiin iltatähtemme Stellan ristiäisiä. Paikalla oli lähisukua vauvasta vaariin 🙂 tai no ainoa vauva oli päivänsankari itse ja sukumme kaikkein vanhimmat ovat jo niin iäkkäitä etteivät osallistuneet. Vanhemmat lapsemme osallistuivat omilla pienillä tehtävillään, Teemu kaatoi kasteveden kastemaljaan ja Julia kuivasi Stellan pään. Kaikki meni hurjan hyvin, Stella ei paljoa äännellyt, asentoa vaan piti sylikummin vaihdella välillä jotta neiti viihtyi 🙂 Pappina oli hauska, huumorintajuinen ”Duudson-Jukka”. Kuittaili mm. hirvensalolaisten rippilahjoista 😉  Puhe oli hiukan samaa linjaa kuin lasten kesäteatterikappaleissa, osa vitseistä aukeaa vain vanhemmille.

Jotenkin elo tämän iltaatähden kanssa tuntuu niin hyvältä. Ensimmäisen kanssa olin suuren osan ajasta aika pihalla, toisen kanssa osasi jo olla huomattavasti rennommin ja nyt tämä on todella rentoa. Esim. vauvan itku julkisilla paikoilla; mulle on ihan sama mitä muut miettii itkusta ja mun taidoista hoitaa tilanteet, tiedän itse että tilanne on hallussa. Ja hei, kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu! Jotkut ihmiset vaan katsoo paheksuen että etkö saa itkua lakkaamaan tai kuinka voit huudattaa vauvaasi… Myönnän aiemmin noiden vanhempien lasten kohdalla olen antanut muiden katseiden vaikuttaa ajatuksiini ja tekemisiini mutta ehkä se on tämä ikä minkä vuoksi viis veisaan muista 🙂

Tänä kesänä olen todella nauttinut kotonaolosta pikkuisen kanssa, varsinkin nyt kun alan olla kaikkien synnytyskomplikaatioiden jälkeen kunnossa. Alku oli hieman rankkaa huonon kunnon ja terveysongelmien takia mutta pikkuhiljaa sieltä noustiin terveiden kirjoihin. Stellallakin alkaa hiukan jo löytymään jonkinlaista rytmiä. Yöunet alkavat jo olla ihan kunnon pätkiä eli minäkään en kärsi liian vähäisistä yöunista eikä sen vuoksi tarvitse nukkua päiväunia eli omaakin aikaa jää ihan kivasti 🙂  

Tää kirjoittelu varmaan saa vauhtia kunhan ensin opettelen liittämään myös kuvia… So stay tuned!