Henkistä tasa-arvoa
Samasta työstä kuuluu miehelle ja naiselle sama palkka. Olen ollut sitä mieltä jo nuoresta tytöstä asti. Sen verran mussa asuu feministiä. Ja siihen se sitten taitaakin jäädä.
Olen vanhanaikainen ja haluan miehessä ja naisessa olevan eroavaisuuksia. Meillä mies hoitaa raskaat työt ja minä kevyemmät. Toki teemme kotitöitä ja remppahommia yhdessä, mutta en halua olla se joka meillä vaihtaa autonrenkaat ja kiinnittää räystäslaudat. Vastaavasti minä hoidan pyykinpesun ja pölyjenpyyhkimisen. Periaatteessa yleisimmät kotityöt tekee se kumpi ehtii eikä meillä koskaan 17 vuoden aikana ole laskettu kumpi on tehnyt ja kuinka paljon. Sama päti lastenhoitoon kun nämä olivat pieniä. Lasten harrastuksista vastasin periaatteessa minä, mikä taas johtui siitä, että tuohon aikana miehen työpäivät olivat pitkiä ja raskaita.
Ruoanlaitto on suurimmilta osin miehen käsissä sillä hän tekee laittoman hyvää ruokaa ja tykkää kokkaamisesta. Minä osaan tehdä perusspaghetin ja makkarakastikkeen, mutta ruoanlaitto sinänsä on mulle inhokkihommaa. Ja mikäpä sen ihanempaa kun mies tekee viikonloppuna taivaallisen hyvää ruokaa ja sen jälkeen köllähdetään sohvalle telkkaria katsomaan. Hoidan ilomielin ruoanlaitosta aiheutuneen sotkun aterioinnin jälkeen eli winwin – tilanne.
Remonttihommia teemme yhdessä sillä työnjaolla, että minä suunnittelen, hän toteuttaa. Toki autan kantamalla tavaroita ja siivoamalla, mutta itse työ on hänen käsissään. Mies joka osaa käyttää sahaa ja vasaraa on mielestäni miehekäs ja mukava katsella. Sukupuolien välinen jako toimii tässäkin meillä aivan loistavasti.
Mieheni on loistava ideoimaan puutarhassa ja yhteinen harrastuksemme onkin pihan rakentaminen. Odotan innolla kesäloman alkamista jolloin pääsemme toteuttamaan idoita joita olemme suunnitelleet. Tämäkin menee niin, että hän hoitaa raskaat työt ja minä kevyet.
Rupesin pohtimaan tätä tasa – arvoa tänään kun iltapäivälehden lööpissä oli juttua kuinka naiset paljastelevat rintojaan Instassa ja viikonloppuna oli tapahtuma rannalla missä oltiin yläosattomissa. Kysymys kuului, että miksi vain miehet saavat olla yläosattomissa. Kun mä en vaan käsitä. Miksi helvetissä naisten pitäisi kulkea tissit paljaana siellä missä miehet voivat olla paidatta? Vaikka kuinka halutaan elää haavemaailmassa jossa mies ja nainen ovat samanlaiset niin eivät ne vaan ole. Meillä on ruumiinrakenteellisia eroja jotka ovat meillä jo syntyessä. Naisilla on ne tissit- isot, pienet, pystyt, riippuvat – mallia ja kokoa on vaikka minkälaista, mutta yhtäkaikki ne ovat olemassa. Ja melkein jokaiselle heteromiehelle niiden näkeminen on eroottinen tapahtuma. Sille ei voi mitään. Mies taas kun kulkee ilman paitaa niin sen eroottisuusarvo on reilusti pienempi. Miehen tissit eivät ole mielikuvituksen sytytttäjät. Sillekään ei voi mitään.
Mulle ei tulisi mieleenkään nousta barrikadeille sen takia, että haluan fyysisesti samat oikeudet kuin miehillä. Mä haluan olla naisellinen. En todellakaan halua kulkea tissit paljaana julkisesti ja julistaa, että mulla täytyy olla siihen oikeus. Mitä helvettiä mä sellasella oikeudella tekisin? Mitä se mua hyödyttäis? Missään nimessä en suostu kulkemaan yhdenkään miehen talutusnuorassa ja teen omat päätökseni, mutta sitä ei saavuteta sillä, että jaan kuvia itsestäni tissit paljaana tai teen naisten kanssa tissitpaljaana -ketjua rantavedessä. Tissit on jees, mutta ne eivät ole oikotie henkiseen tasa-arvoon joka taas itselleni on kaiken perusta. Kumpikin sukupuoli on yhtä tärkeä ja korvaamaton ja fyysisen puolen osalta – eläköön ne pienet erot.