Kesäisiä kuulumisia

Hei vaan taas pitkästä aikaa! Miten tää aika meneekin näin nopeesti?

Viivuskalle kuuluu käden suhteen oikein hyvää. Toukokuussa kävimme käsikirurgin ja fysioterapeutin pakeilla kontrollissa, silloin oli tasan neljä kuukautta leikkauksesta. Käsikirurgia odotellessa fysioterapeutti ei uskonut kun sanoin näkeväni hauiksessa jo liikettä, joutuivat kyllä molemmat asiantuntijat ihmettelemään tätä kehitystä <3 Tuolloin toukokuussa silmämääräisesti arvioiden hauiksessa todettiin tulevan noin 70 astetta koukistusta, tällä hetkellä tilanne on varmaan suurin piirtein sama ellei hieman parempi.
Kesäkuun alun tietämillä Viivuska päätti että nyt saa tämä kieriminen lattialla riittää ja hän otti asiakseen lähteä ryömimään – ensin erbikäsi lahnana vieressä roikkuen, nykyään jo hyvin hienosti vartalon alla koukussa mukana. Istumaannousu- ja ylöskiipeämisharjoittelut ovat tällä hetkellä kovastikin päällä, näkyy valitettavasti myös yöllä kun täytyisi nukkua 😀

Käymme edelleen viikottain fysioterapiassa. Meillä vaihtui tuossa kesäkuun puolella fysioterapeutti mikä aluksi harmitti vietävästi. Uusi fysioterapeutti on kuitenkin osoittautunut näiden muutamien kertojen jälkeen vallan mainioksi tyypiksi ja Viivuska on kehittynyt hurjasti, aikaisemmin meidän fysioterapiakerrat kestivät aikalailla maksimissaan 45minuuttia ja olivat itkuisia, mutta nykyään saatetaan treenailla ja leikkiä hymyssä suin koko tunti itkemättä. Viivuskalle on kehittynyt kaikki valmiudet esimerkiksi konttaamiseen, mutta hän on sellainen ”hitaasti hyvä tulee hämäläisittäin”-tyyppi, joka aikansa katselee ja odottaa että muut tekisivät asiat hänen puolestaan. Ihan itsenäisesti istumaannousuja on tapahtunut alle kymmenen kertaa, useammin hän kiipeää joko minun tai isänsä reittä vasten osittain ja kiepauttaa itsensä siitä istumaan. Tällä hetkellä hänellä on kova hinku kiipeillä, aluksi meidän jalkojen yli hitaasti mentiin mutta nykyisin jo aikamoisella vauhdilla. Sanomalehti on ollut paras motivaattori tähän.

Ensi kuussa Viivuska täyttää jo vuoden ja saa nähdä mitä kaikkea siihen mennessä hän on oppinut. Meillä on seuraava kontrollikäynti sairaalassa syyskuussa ja mua hieman jännittää se. Käden loitonnus ja ulkokierto ovat vielä nukuksissa, joten olen jo henkisesti alkanut valmistautua ensi vuoteen ja mahdolliseen uuteen leikkaukseen. Tämä leikkaus ilmeisesti tehdään siinä 1,5-2 ikävuoden tietämillä ja siinä vissiin joudutaan laittamaan myös ortoosi hetkeksi. Toivottavasti leikkaukseen ei jouduta, se on raskasta meille vanhemmillekin. Toisaalta olen jo yrittänyt valmistautua siihen ajatukseen että leikkaus tulee jotta se ei olisi taas kuin salaman isku. Tällä hetkellä on mietteissä se, että jatkaisinko kotona olemista vielä ensi vuoteen vai käynkö hetken töissä. Olen ilmoittanut palaavani töihin täyspäiväisesti tammikuusta, mutta minulla on vielä optio jatkaa kotona olemista. Oman mielenterveyteni vuoksi olen kuitenkin jo aloittanut nyt heinäkuussä töissä käymisen, ohjaan tällä hetkellä muutamia ryhmiä viikossa jolloin pääsen puhumaan aikuisten kanssa (äidit kyllä tietää tämän tunteen!) sekä käyttämään hieman aivojani muutenkin kuin sen pähkäilemiseen miten saada lapsi syömään tai nukkumaan. Tälläistä osittaista töissä käyntiä teen loppuvuoden täysin sen mukaan miten mieheni pystyy olemaan kotona töistä enkä ota mitään stressiä tulostavoitteista.