Tämä oli eka sejase, kun emme ole yhdessä

Havahduin ajatukseen, että eksä on ollut uuden naisensa kanssa kohta vuoden. Ehkäpä tämä nyt helpottaa, kun olen kokenut kaikki juhlapyhät tms. jo kerran ilman häntä. Juhlapyhien angstia tosin on helpottanut se, etteivät ne ole merkinneet meille kummallekkaan erityisesti mitään: olemme olleet yleensä molemmat töissä. Ainoastaan joulu on ollut hieman spesiaalimpi, koska olemme olleet kotikaupungissamme.

Postauksen nimi olisi myös voinut olla ”Vuosi ilman sinua”, mutta ajattelin olla vähän vähemmän dramaattinen 😉 Seuraavassa ne menneen vuoden kovimmat paikat tai no ei kovimmat vaan ne päivät, kun yhdessäolemattomuus korostui.

• Minun syntymypäivä: Ensimmäistä kertaa ei onnitteluita, ei lahjaa, ei mitään. Itketti.
• Eka kerta toisen kanssa: Tapahtui lokakuussa. Minulla oli päässäni ajatus, että seksi toisen kanssa saisi eksän ns. pois iholta ja kropan muistista. Ei se nyt ihan niin mennyt. Mietin koko ”toimituksen” ajan, miten erilailla eksäni olisi toiminut. Jälkeenpäin ihmettelin, kuinka helppoa oli mennä toisen kanssa sänkyyn: olin luullut, että se olisi minulle paljon kovempi paikka ja olisin paskana jälkeenpäin. Tosin nyt kun asiaa miettii, niin olisi kannattanut tehdä asia hieman myöhemmin, mutta tehty mikä tehty.
• Isänpäivä: Olimme lapsen kanssa kotikaupungissani, joten olin järjestellyt lahjan etänä. Olin varannut hänelle räätälöidyn aamiaisen hänen lähikahvilaansa, jossa kävimme ennen myös yhdessä. Eksä kuitenkin torjui lahjan, koska oli menossa naisensa ja tämän lapsen luo yöksi. Olin järkyttynyt. En niinkään lahjan torjumisesta vaan siitä, että hän menee leikkimään isää lapselle, jonka on tuntenut kaksi kuukautta.  Lisäksi olin teetättänyt lapsen ja isänsä kuvista kollaasikortin ja ostanut muutamia eksän herkkuja. Jälkeenäin ajateltuna tuo tuntuu vain järjettömältä yritykseltä vedota eksän tunteisiin. Note to self: Ei enää lahjoja.
• Lapsen syntymäpäivä: Eksä feidasi valmistelut, koska halusi viettää aamun uuden naisensa kanssa. Tuli kuitenkin paikalle ja meillä oli todella kiva päivä. Sisimmässäni tiesin, että tällainen perheleikki oli vain itsensä pettämistä. Nautin kuitenkin valheellisesta hyvänolon tunteesta.
• Itsenäisyyspäivä: Olemme vuosi toisensa jälkeen jännittäneet eksän ylennystä. Nytkin tarkistin asian heti, kun ylennetyt ilmoitettiin. Olo oli haikea koko päivän, mutta onneksi kylään tulleet kaverit ja skumppapullo helpottivat tuskaa.
• Joulu: Olimme jo vuosia viettäneet joulua samalla kaavalla: Kyläilyä eksän sukulaisilla (omani asuvat kauempana), syöneet minun kotonani ja vaihtaneet lahjoja. Tänä jouluna olin vain kotona. Annoin eksälle pienen lahjan, karkkeja joista hän tykkää paljon. Hän ei antanut minulle mitään. Lapsi vietti osan aatosta eksän kanssa hänen vanhemmillaan. Kun hän toi lapsen takaisin, avasimme yhdessä lapsen lahjat siskojeni ja eksän kanssa. Meillä oli todella hauskaa ja nauroimme paljon. Yhtäkkiä eksä hyppäsi ylös ja lähes ryntäsi ulos. Ajattelin, että hänkin oli tuntenut sen vanhan hyvän tunteen ja koki sen kielletyksi, koska hänellä oli nyt se uusi. Ja vaikken eksältä lahjaa saanutkaan, niin hänen isovanhemmiltaan sain sitäkin kivemman.
• Uusivuosi: Jostain syystä uusivuosi on minulle ollut se rakkain yhteisistä juhlapyhistä. Vuodesta toiseen olen keskiyönhetkellä vuoden vaihtuessa toivonut, että asiat muuttuisivat. Silloinkin oli uusivuosi, kun astuimme ensi kerran ystävyyden rajan yli. Tänä vuonna olin juhlimassa uuttavuotta kaverin kaverien kanssa. Ilta oli todella kiva, teimme raclettea, joimme skumppaa, lauloimme ja nauroimme. Kuitenkin ikävä jäyti rintaa eikä se helpottanut, vaikka vaihdoimme eksän kanssa hyvän uudenvuodentoivotukset. Lapsi oli hoidossa toisaalla, joten menin nukkumaan yksin, heräsin yksin ja olin niin yksin.
• Ystävänpäivä: Meillä oli oma ystävänpäivätraditiomme: kävimme lounaalla Pizzahutissa. Sinänsä pöhkö juttu, mutta se oli meidän pöhkö juttumme ja kyllähän se kirpaisi, kun sitäkään ei enää ollut.
• Eksän ukin syntymäpäivä: Minä en voinut mennä, koska se uusi meni. Olin niin katkera tästäkin. Olin tuntenut ukin monta vuotta, tämä nainen oli nähnyt hänet kerran. Pahaa mieltä helpotti se, että eksän sukulaiset viestittivät, että olisivat kovasti toivoneet myös minut paikalle.
• Naistenpäivä: Yksi niistä harvoista kerroista, kun eksä on ostanut minulle kukkia, oli naistenpäivä. Sen jälkeen joka vuosi ajatus siitä kauniista orkideasta on tuonut hymyn huulille. Tänä vuonna ko. päivänä meillä oli tapaaminen lastenvalvojalla huoltosopimusta koskien. Sekään tapaaminen ei mennyt niin kuin Strömsössä, joten edes onnitteluja ei herunut.
• Hänen syntymäpäivänsä: Olin aina antanut hänelle jotain pientä ja hassua. Jotain, joka osoitti, kuinka hyvin tunsin hänet. Tänä vuonna askartelimme hänelle lapsen kanssa kortin. Siitä hän kiitteli kovasti ja minulla itketti taas kerran. 
• Vappu: Tämäkin juhla meni yleensä töissä, mutta välillä myös yhdessä. Olimme tehneet munkkeja tai olleet kavereiden luona. Mukavia yhteisiä vappumuistoja oli kuitenkin niin paljon, että haikeissa merkeissä meni tuokin päivä.
• Äitienpäivä: Tästä taisin kirjoittaa jo aiemminkin, mutta siis onnitteluita sain odottaa iltaan asti. En tiedä, miksi edes odotin mitään. Tai siis ei kait se, että meillä on yhteinen lapsi tarkoita sitä, että hänen pitäisi jotenkin minua muistaa. Katkerana ajattelin sitä, kuinka se uusi nainen sai varmaan koko helahoidon, joka olisi kuulunut minulle. 
• Eksän valmistujaiset: Hänen koulunsa ja gradunsa oli ollut niin kauan iso osa myös minun elämää, että ne tuntuivat meidän yhteiseltä projektilta. Nyt kuitenkin se nainen menisi sinne häntä juhlistamaan. Tuntui vaan niin pahalta tämäkin missattu tilaisuus.
• Juhannus: En muista oikeastaan yhtään juhannusta, jolloin olisimme tehneet jotain yhdessä.  Olemme olleet joko töissä tai eri paikkakunnilla. Tästä juhannuksesta vaikean teki vain se, että tiesin eksän ja uuden naisen viettävän sen kahdestaan ilman naisen lasta. Ei jumalauta mä oon niin katkera ämmä, kun kadehtin tuotakin. Me keskitymme lapsen kanssa ulkoiluun ja onnistuinkin lähes polttamaan itseni eilen. Tänään tehdään sitten hamppareita rakkaimman ystäväpojan kanssa.

Ja näin on mennyt vuosi. Monta kertaa jo luulin päässeeni yli eksästä ja että olen oikeasti jatkanut elämääni. Aina ne tunteet kuitenkin pomppaavat jostain esiin ja yleensä silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa. Tämä vuosi oli niin vaikea ja raastava, mutta kuitenkin myös antoisa. Olen oppinut paljon itsestäni, nähnyt kuinka keskosvauvastani kasvaa reipas taapero ja solminut uusiaystävyyssuhteita. Toivottavasti seuraava vuosi ilman eksää on helpompi. Pakko sen on olla, sillä en tiedä kestäisikö pää toista tällaista vuoristorataa.