Joo ei

Tapasin edellisessä postauksessa mainitsemani miehen. Hän oli pitkä, tumma, komea, fiksu, keskustelutaitoinen jajaja.. Mutta ei niin ei. Jokin meidän väliltä puuttui tai ainakaan minä en sitä huomannut.

Juttelimme asiasta kaverini kanssa. Mikä siinä on, kun mikään mies ei käy? Ehkä kysymys on siitä, että koska ei ole sellaista pakkoa löytää ketään, niin on paljon valikoivampi. Vai pelkäänkö edelleeen jätetyksi tulemista? Pelkäänkö edelleen täydellisestä itsenäisyydestä luopumista niin paljon, etten edes anna uudelle suhteelle mahdollisuutta? Onko vika siis minussa vai miehissä?

Ehkä pitäisi pitää tietoista taukoa kaikista miehistä. Sitä paitsi kun katsoo tulevaa syksyä/talvea/kevättä (lapsi tarhaan, minä kouluun, opinnäytetyö, tentit, ryhmätyöt, urheilu, työt..), niin jäisiköhän siinä edes aikaa millekään mieskuvioille 😀

Lapsi muuten keksi vallattoman harrastuksen. Työntelee rattaitaan ympäri kämppää ja bugikset ovat oikein näppärät pienenkin liikutella.

Tänään on luvassa todella herkullinen sunnuntai-brunssi Kiilassa ja illalla tapaan sen tyypin, johon taisin vähän ihastua keväällä. Ja siis ihan kaveripohjalta tapaamme. Jos jotain oon eksästä oppinu, niin homma kun loppuu, niin sitä ei kannata enää lämmitellä.