Edellisestä postauksesta on aikaa. Osasyy siihen on, että uusi mieheni sai tietää blogista. Olin unohtanut sivun auki koneelleni ja mies kommentoi ohimennen, että ei tiennytkään, että pidän blogia. Asia ei sinänsä minua haitannut, mut jotenkin tietyn anonyymiyden menettäminen harmitti. En usko, että mieheni luki tai lukee blogiani, mutta kuitenkin. Toinen syy on ollut laiskuus. Monta […]

Pääsiäinen hurahti nopsasti työn merkeissä. Töissä jouduin taas kohtaamaan entisen tärkeän ihmisen, lapsen kummin. Hän oli kuin eri ihminen. Ennen jutteleva ja iloinen kollega oli muuttunut vakava-ilmeiseksi tuppisuuksi, joka puhui vain kysytäessä jotain. Yritin aluksi jutella niitä näitä, kertoa lapsen kuulumisia, tunnustella maaperää. Vastaanotto oli niin vaikeasti tulkittavissa, että lopulta kysyin suoraan, haluaisiko hän tavata […]

Joo tiedän, ettei piste kuuluu otsikkoon, mutta tässä tapauksessa se on välttämätön. Olen oikeastaan aina elänyt sitku-elämää: Sitku oon laiha, olen onnellinen. Sitku eksä haluis mut, olen onnellinen. Sitku lapsi syntyy, olen onnellinen. Minulle on ollut vaikeaa elää hetkessä ja nauttia siitä, mitä minulla juuri sillä  hetkellä on. Myöhemmin olen usein ajatellut, että miksi en […]

Joillekin uhma on kehitysvaihe, meidän perheessä se on elämäntapa. Omaehtoinen räkänökkani on löytänyt sisäisen herkkyytensä ja kykynsä itkeä (tekoitkua) ihan joka asiasta. Siis aivan kaikesta ja aina varoittamatta. Sävyeroja toki löytyy: itku vaihtelee kätinänarinan, suruitkun ja raivoitkun välillä. Ensimmäistä saattaa jatkua vaikka kuinka kauan, myös öisin. Surun puseroon voi tuoda vaikka unilaulu ja uhmaraivarit saa […]

Lapsi kyseli tänään pitkästä aikaa kumminsa perään (jos osaisin linkittää, niin linkkaisin tähän tekstin ”Ystävyyden loppu”). Pala nousi kurkkuun ja sain sanottua, että äitillä ja kummilla on nyt vähän erimielisyyksiä, niin kummi ei tule nyt käymään. Lapsi ratkaisi asian toteamalla ”J töissä!”. Noin hän kuittaa kaikkien tärkeiden ihmisten poissaolon. Vietyäni lapsen tarhaan poikkesin lähikauppaan. Kassalla sydämeni jätti […]

Lausuin ne sanat ääneen eilen. Minä rakastan sinua. Mies ei vielä ollut samalla asteella, mutta se ei tuntunutkaan yhtään pahalta, sillä tiedän, että hänkin on menossa sitä kohti. Eksän kohdalla olin aivan rikki ja hajalla heti, jos eksä ei vastannut sanoihini samoilla sanoilla. Nyt aikuistuneena ja toivottavasti viisaampana ymmärrän, että ihmiset tuntevat erilailla ja tunteet kehittyvät omia […]

Jos joku olisi reilu kuukausi sitten kertonut minulle tilannekuvauksen tästä aamusta, olisin nauranut kauan ja hartaasti. Itse join rauhassa kahvia ja selasin nettiä. Lapsi istui miehen kainalossa peiton alla ja he katsoivat kännykästä muumeja. Tunnelma oli kotoisa, erittäin kotoisa ja ah niin vaivaton. Tunsin oloni niin hyväksi ja jotenkin rauhalliseksi. Tässä ei ole mikään kiire […]

Tilanne parisuhderintamalla eskaloitui melko nopeasti. Mies pääsi noin samaan aikaan töistä, kun lapsi meni nukkumaan, joten yhdessä olemisemme keskittyi lähinnä myöhäisiltaan/yöhön. Mies asuu hieman kauempana ja noin yhden tapaamisen jälkeen en enää hennonnut laittaa häntä ajamaan yöksi kotiin vaan hän jäi sohvalle nukkumaan. Lapsi on syksystä asti nukkunut mukaavuussyistä minun kanssa samassa sängyssä. Olin varmaan […]

Vielä kuukausi sitten elämässäni oli eräs erittäin tärkeä ihminen. Tuo ihminen on ollut tukenani viime vuosien myllerryksessä, hän tuntee salaisuuteni ja hän on myös lapseni kummisetä. Hän oli minulle rakas ja ehkä tärkein platoninen miessuhteeni. Sitten hän rakastui. Hänen suhteensa tuohon tyttöön on koko ajan ollut kuin kopio minun ja eksän suhteesta. Niin monta kertaa olemme vuoden […]

Noin kaksi viikkoa sitten meuhkasin viimeksi yhdelle ystävälleni, kuinka en ikinä, siis ikinäikinäikinä, halua mitään parisuhdetta. Lopun voittekin arvata.. Minä ikuinen parisuhdepessimisti, sinkkuuden iloja ylistävä ja sitoutumiskammoinen ahdistuja olen parisuhteen toinen osapuoli. Miten tässä näin kävi? Puheet siitä, että ne vanhat traumat kyllä unohtuu, kun sen oikean kohtaa, pitävät täysin paikkansa. Kertaakaan en ole miettinyt, haluanko tätä […]