No en nyt jaksakaan enää jauhaa eksästä. Yhteenvetona vaan se, että sama mulkku ku aina ennenkin. Poikkeuksellisesti mulla on jotain uutta kerrottavaa. Taidan nimittäin olla hieman ihastunut. Olen tuntenut tyypin nuoruudessani ja meillä ei näennäisesti ole hirveästi yhteistä. Tyypissä on monta seikkaa, jotka on ollu mulle sellaisia no-no-juttuja, mutta jotenki ne ei nyt yhtään tunnu häiritsevän. Tyypin […]

Olen niin vihainen lapsen isälle, etten edes löydä sanoja sitä kuvaamaan. En oikeastaan pysty kirjoittamaan asiasta vielä, koska tilanne on vielä liian lähellä. Pakko oli kuitenkin saada muutama sananen ”paperille” ihan vaan että rauhoittuisin hieman. Nukun yön yli ja kirjoitan asiasta sitten, etten kirjoittaisi jotain, jota saattaisin katua myöhemmin. Toki olen myös vihainen itselleni, sillä […]

Feisbuukissa on kuva kaverini tuoreesta kihlauksesta. Joka ikinen kerta, kun kuulen jonkun menneen kihloihin, mieleen palaa se paska fiilis siitä ettei eksä koskaan kosinut. Oli miljoona ”oikeaa” hetkeä, mutta koskaan hänestä ei tuntunut siltä. Olen aina sanonut, etten halua ikinä naimisiin ja se onkin totta, melkein. Kyllä minä olisin eksän kanssa naimisiin mennyt. Olisin halunnut päiväni prinsessana. […]

Nimittäin sähköposti eksältä. Onhan se nyt kumma, et mun täytyy noudattaa tarkasti kaikkia hänen pyyntöjään (käskyjään) tai hän alkaa uhkailemaan poliisilla, mutta hänen ei tarvitse toimia samoin minua kohtaan. Mielestäni olin aika selkeästi kertonut siinä julkaisemassani mailissa, etten halua kommunikoida muuten kuin lasta vaihtaessa. Eikä viestin sisältö ollut mitenkään sellainen, etteikö se olisi voinut odottaa […]

Katseltiin lapsen kanssa peilistä toisiamme ja mietin, kuinka tämän näköisestä on voinut syntyä noin kaunis lapsi. Laskin lapsen sylistäni ja hän kääntyi katsomaan minua silmiin ja sanoi ”Minun äiti kaunis!”. Pistihän se itkettämään. Kauneus (ja ei-kauneus) on todellakin katsojan silmissä ja ehkä pitäisi välillä olla itselleen vähän armollisempi.

Aamuisen sumuisen ahdistuskohtauksen hälvennyttyä peruutin kuilun partaalta takaisin kovemmalle maalle. Luvassa oli retki SnadiStadiin. Seuraamme liittyisivät se tyyppi, jota vähän niinkuin tapailin vakavammin keväällä, ja hänen lapsensa. Jotain siitä aamuisesta kuitenkin oli vielä jäljellä, sillä ”näin” eksän viidesti matkalla Ruoholahteen. Yhden kerran sydämeni valahti polviin, kun yhtäkkiä haistoin hänen tuoksunsa. Luojan kiitos se olikin vain […]

…ja siitä eroon pääseminen vielä enemmän. Tänään on taas sellainen päivä. Ikävä sitä jotain, mitä ei koskaan ollut, riipii ahdistuksesta riutunutta sisintäni. Näen sielunmaisemani olevan täynnä ensipakkasen käpristämiä koivunlehtiä. Ne ratisevat jalkojeni alla, kun vaellan polulla, jonka päässä tiedän olevan sen autuaan olotilan, kun ei ole enää ikävä. Toisaalta siinä hitaasti askeltaessani tiedän, etten ehkä ikinä saavuta […]

Mainitsinkohan aiemmin, että olen käynyt syksystä asti perheneuvolassa juttelemassa tästä huoltajuuskuvion vaikeudesta ja vähän kai tämän elämän vaikeudesta ylipäätään. Aluksi lapsen isä oli tulossa myös, mutta kun hän kuuli, että aluksi sinne menisimme vain me lapsen vanhemmat, eikä hänen uusi onnensa pääsisi mukaan, hän torppasi idean. Ei suostunut menemään edes yksinään, vaikka hänelle jos jollekin […]

Havahduin syksyn aikana siihen, ettei minulla ole enää edes taaperoa vaan minulla on lapsi. Iso neiti, joka osaa jo vaikka mitä! Hän osaa mm. laskea kymmeneen (järjestys vaihtelee), ”alkaa hommiin” (siivota) ja hän muistaa asioita ilmiömäisen hyvin (ole varovainen, mitä lupaat, sillä se pitää myös pitää). Hänen tukkansa on pitkä, hänen silmänsä ovat kirkkaat ja hymynsä aito. […]

Olen tässä miettinyt, kuinka tärkeä hyvä suhde lapsen isään loppujen lopuksi on. Olisihan se hienoa, että me osaisimme molemmat käyttäytyä kuin aikuiset ja asettaa tunteet toisiamme kohtaan (mitä ikinä ne sitten ovatkaan) sivuun. Olisi hienoa, että asioista voisi sopia casualisti ilman turhia jännitteitä tai mielensäpahoittamisia. Olisi hienoa, ettei välillämme olisi mitään muuta kuin se lapsi. […]