”Avaudu jollekin toiselle, älä mulle..”

.. sanoi eksäni minulle, kun taas kerran tilitin hänelle tunteitani. No avaudutaan sitten kaikille.  Ja varoitus! Tämä blogi todennäköisesti tulee sisältämään raivostuttavaa jauhantaa samoista asioista kerrasta toiseen. Yritän välttää itsesääliä, mutta aina se ei onnistu.

 

Hieman taustaa. Oltiin sen elämäni rakkauden kanssa yhdessä seitsemän vuotta. Tai oikeastaan ei oltu. Minä halusin olla hänen kanssaan, mutta hän ei halunnut minun. Jotenkin silti tarvitsimme toisiamme niin paljon, että jatkoimme suhdetta niinkin kauan. Erosimme alkuvuodesta 2011. Toukokuussa huomasin olevani raskaana. Koko eroprosessi jäi minun osaltani kesken, eksäni prosessi oli kestänyt jo vuosia. Minä toivoin viimeiseen asti (eli siihen, kun hän löysi uuden), että vielä olisimme yhdessäyhdessäaina. Nyt on sitten vihdoin sellainen olo, että asiat täytyy käydä vielä kerran läpi. 

 

Eli jos ajoittain angstinen avautuminen ja siinä sivussa taaperoarki kiinnostaa, tervetuloa mukaan.