Lisää hikeä ja vähän herkuttelua

Olin eilen ja tänään 45min sisäpyöräilyssä. En ole varmaan eläissäni ollu niin hiessä kuin nuitten tuntien jälkeen. Tuolla salilla on kyllä upeet ohjaajat, jotka jaksaa tsempata eteenpäin ku meinaa itellä puhti loppua. Tuo kortti on kyllä joka pennin arvoinen!

Fiilikset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Nyt en niinkään ole tuntenu kaipuuta eksää kohtaan vaan pelkästään raivoa ja pettymystä. Miksei hän edes halunnut yrittää antaa lapsellemme ehjää kotia? Vastaus toki näkyy peilistä ja yritänkin olla vellomatta liikaa itsesäälissä. Olen hokenut itselleni, että kyllä me stana pärjätään hienosti kahdestaankin. Ja osa minusta jopa uskoo tuohon.

Eilen oli siinäkin mielessä hyvä päivä, että eräs ystäväni valmistui. Kävimme lapsen kanssa kilistelemässä hänen kunniakseen ja samalla tapasin kavereita. Tarjoilut olivat kyllä aivan mahtavat. Maistoin eka kertaa macaroneja (mini sellaisia) ja hellyin antamaan niitä pienellekin. Olen koittanut nyt syödä terveellisesti ja ennen kaikkea säännöllisesti, mutta kai pienet herkkuhetket sallitaan..