Luottamus

Miksi se on niin helppo särkeä, mutta pirun vaikea rakentaa uudestaan? Oman kokemukseni mukaan sitä ei edes voi rakentaa uudestaan, ei ainakaan yhtä vahvaksi. 

 

Luottamus meidän välillä särkyi, kun sain useamman vuoden jälkeen selville lapsen isän pettäneen minua. Olin aina sanonut, että minua petetään vain sen ensimmäisen ja viimeisen kerran. Nyt olin kuitenkin tilanteessa, jossa rakastin tuota pettänyttä niin luita ja ytimiä myöten, ettei asia enää ollutkaan niin mustavalkoinen. Yritin antaa anteeksi ja halusin antaa anteeksi. Luulin antaneeni anteeksi.

 

Epävarmuus jää kuitenkin aina. Luulin aina, että näkisin heti hänen naamastaan, jos hän olisi pettänyt. Enkä ikinä voinut kuvitella, että tuo joka äidin unelmavävy voisi tehdä mitään sellaista. En ikinä.

 

Miksi sitten enää mietin asiaa, vaikkemme ole enää yhdessä? Luottamus on myös yhteishuoltajuuden kulmakivi. Pitää pystyä luottamaan toiseen, pitää luottaa, että lapsi on turvassa myös hänen kanssaan. Mitä jos se luottamus menee myös tuolla saralla rikki? Lapsen isä oli tapaillut uutta ihmistään pari viikkoa, kun hän oli viemässä lapsemme tämän naisen luo salaa, kertomatta minulle mitään. Onko se oikein? Oman käsitykseni mukaan ensin katsotaan, tuleeko suhteesta mitään ja sitten vasta otetaan lapsi kuvioon mukaan. 

 

Tuon jälkeen en luottanut häneen edes isänä. Etenkin kun hän sanoi oppineensa salaamaan minulta asioita. Mitä jää jäljelle, jos ei ole luottamusta? Ei niin yhtään mitään.

 

Miten sen luottamuksen sitten saa takaisin? Mitkään sanat eivät siinä auta, pelkästään teot. Pikkuhiljaa tässä ollaan rakennettu luottamusta uudestaan ja nyt alkaa jo näyttää paremmalta. Olen siirtänyt kaikki kipeimmät tunteet syrjään, niitä ei vielä  voi käsitellä. Meidän suhde oli niin pitkä ja kivulias, etten tiedä, kannattaako kaikkea edes yrittää käsitellä.. Keskitymme nyt  tämän vanhemmuuden rakentamiseen. 

 

On hirvittävän ristiriitaista, että toisaalta tiedän hänen olevan todella hyvä isä ja silti ääni sisälläni sanoo, etten kuitenkaan voi luottaa. Olemme hokeneet toisillemme jo vuoden, että kyllä tää tästä ajan kanssa. Mitä jos se aika ei kuitenkaan auta mitään?