Tässähän saattaa käydä niin, et blogi lipsahtaa täysin treenauksen raportoinniksi.. Oon vaan NIIN innoissani tästä kauan kaivatun tunteen takaisin tulosta. Tarkoitan sitä fiilistä, mikä tulee treenatessa, kun luulet kuolevasi, mutta jaksatkin vetää loppuun asti. Se tunne, kun hiki valuu noroina kroppaa pitkin ja käsi täristen juot pullosta vettä. Se tunne, ku saat hyvän treenin jälkeen istahtaa saunanlauteelle ja vaan olla hetken. Se euforinen tunne, kun lähdet leveä hymy kasvoilla kipittämään salilta kotia kohti ja tiedät tehneesi taas ison palveluksen omalle terveydellesi. Ai että kun pidän taas itsestäni niin paljon enemmän!

Tämän aamun treeni koostui puolen tunnin sisäpyöräilystä ja aikas rankasta puolen tunnin keskivartalotreenistä. Setin kruunasi sauna. Nyt istunkin jo kotona nauttimassa aamukahvia ja odotan uunikasvisten valmistumista. Onneksi ihana sisko vahti lasta, niin pääsin heti aamusta liikkumaan. Tää on kyllä ihan paras tapa alottaa päivä, jossei aamuseksiä lasketa 😉