Pientä hymyä

Eilen sitten tehtiin mulle se saliohjelma. Siitä tuli oikeen kompakti, noin tunnin setti. Mietin eilen treenin jälkeen, että onkohan tää salitreeni nyt niin tehokkaasti tehty, ku hiki nousi vain vähän pintaan. Sain vastauksen tänä aamuna, kun sekä pohkeita että ojentajia jomotti mukavasti. Ajattelin jatkossa yhdistää salin ja sisäpyöräilyn, niin lepopäiviä tulee tarpeeksi. On kyllät ollut tosi mukavaa, kun sekä äiti että lapsi viihtyvät salilla: äiti treenaamassa ja lapsi parkissa. Tuo lapsiparkki on kyllä taivaanlahja tällaiselle yh-treenaajalle. Varsinkin, kun apsi viihtyy parkissa loistavasti.

Ja sitten siihen toiseen, joka on syypää mun hymyyn. Olen taas kohdannut ihanan miehen. Nimenomaan kohdannut, en tavannut. Viime kerrasta viisastuneena olen nyt edennyt erilailla. Ei enää pitkiä kirjoituksia ennen tapaamista. Näin ei tule suunniteltua asioita liian pitkälle vaan asiat voivat edetä omalla painollaan sen mukaan, miltä toinen livenä tuntuu. Mutta niin kuin olen joskus aiemminkin todennut, so far so good ja taas on jotain, mitä odottaa.