Sammakko

Tiedäthän tilanteen, jossa möläytät suustasi jotain, jota kadut välittömästi sen sanottuasi? Lapsen isän kanssa keskustellessa sammakot eivät vain tipahda mun suusta, ne suorastaan sinkoilevat. Tämä on varmasti yksi syy, miksi kommunikaatio meidän kahden välillä on niin käsittämättömän vaikeaa. Myös tapamme ymmärtää asiat ovat eri planeetoilta. Vaikka lukisimme saman lauseen kirjasta, kumpikin ymmärtäisi sen eri tavalla. Olenkin miettinyt, että oliko meillä jo suhteen aikana näin suuria kommunikaatio-ongelmia vai tulivatko ne vasta myöhemmin?

 

Pakkohan se on myöntää, että meidän kahden suhteessa kommunikaatio on aina ollut erittäin iso ongelma. Arki rullasi kyllä loistavasti, eikä siinä ollut ongelmia: keskustelu sujui hyvin ja ymmärrys oli molemmin puolista. Ongelmat alkoivat, kun välillemme tuli välimatkaa syystä tai toisesta. Hänen mielestään sain soittaa hänelle kerran viikossa tai jos minulla oli jotain tärkeää asiaa (myös meidän käsityksemme tärkeistä asioista olivat hyvin erilaiset). Minä taasen vain innostun tuollaisista rajoituksista eli soittelin entistä enemmän. Nyt on helppo nähdä, että hän halusi vain hieman omaatilaa. Minä koin asian niin, että jos otan millinkin etäisyyttä, hän karkaa minulta. Näette varmaan ongelman?

 

Takaisin sammakoihin. Miten sen kielen saisi kuriin? Vaikkei se tästä tekstistä ehkä välitykkään, kieleni on liian terävä. Ja kun loistava lohkaisu pälkähtää päähän, lipsautan sen ajattelematta seurauksia. Pitkässä suhteessa oppii liiankin hyvin tietämään ne toisen arat paikat ja niihinhän sitä (etenkin kiihtyneenä) helposti iskee. 

 

Kerran kun varmaan miljoonannen kerran pyysin anteeksi sanomistani, lapsen isä antoi yhden kullanarvoisen ohjeen: ”Pitää käyttäytyy siten, ettei tarvitse jälkeenpäin pyydellä anteeksi.”  On se kyllä välillä fiksu mies! No siksi mä siihen ensisijassa rakastuinki. Tuota ohjetta oon yrittäny pitää mielessä, välillä hyvällä ja välillä vähemmän hyvällä menestyksellä. Tänään meni taas vähemmän hyvin, huomenna toivottavasti paremmin.

 

Loppuun vielä pieni angsti: Miksi hänen äänensä saa mut kerta toisensa jälkeen itkemään? Miksi mä en pääse siitä yli? Miksi me ei voitu onnistua? Miksei se rakasta mua enää?

 

P.s. Minusta tuntuu, et pillerit on sekottanu mun pään. Muuta selitystä en tolle viimeisen kappaleen vuodatukselle keksi.