Loppu on aina uuden alku

Viikko alkoi pitkästä aikaa raikkaan koskealla säällä, taiteellisissa merkeissä.

Tampereen työväenopiston kevään valokuvauskurssi meni nopeasti! Viimeisellä kerralla maanantaina pääsin ihmettelemään Lielahtea ja hienoa kartano-aluetta, missä en muuten olisi hoksannutkaan käydä (muutin kesällä Tampereelle). Onneksi sain kyydin! Alueella oli myös upeita graffiteja, joilla oli kiva harjoitella kännykän HDR-sovellusta. Seuraava kuva oli ihan järkkärillä ilman tehosteita, sillä tykästyin siihen taiteellisesti. 🙂

Tämä sopisi paljon kuuntelemani Infected mushroomin levyn kanteen!

Enpä ollut aikoihin nähnyt yhtä mystistä sumua – bongaa maisemakuvista näsinneula. Sumu toi hienon taustan myös henkilökuville, joita harjoittelimme. 

Tässä HDR-otos kännykällä. Tämä teos oli huikea keksintö!

Valokuvauskurssin lisäksi graduni labroratorio-osuus tuli toivottavasti vihdoin tiensä päähän keskiviikon varsinaisella NGS-ajolla, jonka käyn enää perjantaina pysäyttämässä ja siistimässä jälkeni. Olen siis kesän työharjoittelusta asti optimoinut uutta genetiikan menetelmää (18S NGS) suolistoloisten diagnostiikan parantamiseksi osana isompaa kehitysmaiden lasten terveyden edistämisen projektia (näytteet Malawista). Oli outo olo lähteä keskiviikkona pois siinä uskossa, että lähden ystäväni kanssa lauantaina viikoksi Pafokselle, sitten on vappu ja sitten elän vapaasti kirjoitellen ja töitä hakien. Onpa aikaa myös panostaa ”takaisin kuntoon projektiin”!