Kai maailmaan vielä yksi blogi mahtuu
Olen joskus kuullut sanottavan että jokaisen ihmisen salainen haave on kirjoittaa kirja. En tiedä pitääkö se paikkansa, mutta uskon että varmaan kaikilla on jonkinlainen tarve ”jättää jälkensä maailmaan”. Taiteilijat ja muut luovan alan ihmiset saavat kättensä jäljen näkyviin työssään, joidenkin hengentuote jää elämään jopa heidän kuolemansa jälkeen. Me tavalliset, vähemmän luovat, joudumme sitten keksimään muita tapoja elämämme tallentamiseen. Sanotaan, että mikään internettiin kerran laittamasi ei koskaan katoa. Joten blogihan on siis mitä mainioin tapa tehdä itsestään historiaa 😀
En oikeasti ota blogiani ihan näin vakavasti. En usko, että jälkipolvet viittaavat tähän blogiin maailmankirjallisuuden klassikkona, niin mukavaa kuin se olisikin. Kirjoitan juttuja omasta elämänpiiristäni, 70-luvun omakotitalosta ja pihahommista – joskus varmaan sivupolkuja ihan jostain muusta . Tarjolla on siis ainakin vertaistukea ”ikuisen työmaan” omakotitalossa asuville.
Villa Maija blogin nimenä voi antaa ensivaikutelman idyllisestä elämästä. Villa kai yleensä ajatellaan sellaiseksi ”vähän parempien” ihmisten kesäasunnoksi. Nimi sai alkunsa vitsistä, kun eräs ystäväni alkoi kutsua kotiani Villa Maijaksi. Ainekset olivat olemassa, talo ja puutarha – kuvakulmilla ja rajauksilla tästä voisi toteuttaa someen ihan uskottavan, ihanan tarinan. Naurettiin ajatukselle, mutta nimi jäi elämään. Villa Maija ei siis nimestään huolimatta tarjoa hamptonilaista merenrantaelämää ja auringonpaistetta, enemmänkin ihan kotimaista takatalvea, positiivisella vireellä kuitenkin.
Näin alkajaisiksi laitoin blogini myös Bloglovin -palveluun. Klikkaa tuosta alta jos haluat liittyä seuraajien joukkoon (tai no, ei ole mitään joukkoa, mutta klikkaa silti)