Uusi pieni ihminen

Onhan aina suuri ihme kun läheiseen sukuun syntyy pienenpieni prinsessa…ja kastetilaisuushan on aina yhtä ihana.

Rakkaan poikani kautta olen saanut nauttia isoäitiydestä jo yli vuoden. Nautin, nautin….lapsenlapsi osoittaa jo aivan selvästi omaa tahtoa. Ristiäisissä ei ihan kauaa paikallaan istuttu, vaan vaellettiin ympäri taloa – tiedättehän  (vai tiedättekö?) vanhat isot pappilarakennukset – niissä pääsee juoksemaan ympäriinsä, huoneesta huoneeseen.

Sitä ei nykyajan taloissa harrasteta, joten pojan jalat kävivät kuin rumputikut – ja äiti, isi, famu ja fafa vuorotellen perässä!

Onnelliset vanhemmat ja kummit

Prinsessan ensimmäinen oma kakku

Olemme siis nyt sisareni kanssa molemmat fammuja, ja saamme seurata lastenlastemme kehitystä – ah elämän onnea!