Uusi päiväjärjestys
Olen aloittanut uuden, tärkeän uran lapsenlapseni päivähoitajana. Koskaan aikaisemmin en ole oman lapseni jälkeen edes uneksinut hoitavani päivisin lasta, vaihtavani vaippoja, pyyhkiväni nuhanenää, istuvani santalaatikon reunalla, antavani vauhtia keinuvalle pienelle miehelle ja lohduttavani, kun sattuu pipi.
Ns. ura on ollut minun kohdallani nuorempana se tärkein…
Nyt kuitenkin oma lapsenlapseni tarvitsi päivähoitopaikan, ja mikäs olisi sen luonnollisempaa kuin eläkkeellä oleva isoäiti, kun välimatkakin sattuu olevan sopiva.
Tämän ensimmäisen viikon aikana olenkin yllätyksekseni saanut huomata, että saan paljon enemmän aikaiseksi täällä kotona, vaikka poika vaatiikin jatkuvaa huomiota. Hänestä on kuitenkin kummasti apua omenoiden ja luumujen poimimisessa, kukkien istutuksessa, ruoanlaitossa, postin noudossa, puiden kantamisessa….niin, paljossa!
Ammun lehdetkin luemme yhdessä….eikä ole kiirettä mihinkään!
