Vessassa

Ystävyyttä mitataan yleensä sillä, kuinka vapaata vessakäyttäytyminen on. Tai minä mittaan. Usein puhuessani puhelimessa ystäväni Elinan kanssa, kuuluu toisesta päästä: ”Arvaa missä mie oon…” ja niin, vessassa tietenkin. Tänään lähetin hänelle yllä olevan kasvokuvan itsestäni. Saattaa olla, että se on otettu vessassa. Nyt kun olen yllättänyt teidät lähikuvalla naamastani, voin mennä asiaan, eli Porthanian vessojen seiniin. Rakastan niitä. Ihan oikeasti. Voisin viettää kopissa useammankin tovin ihan vain lukemalla keskusteluja, galluppeja, elämänkohtaloita ja aforismeja. 

Just näitä elämän suuria ja pieniä juttuja. Pakkien saaminen. Syömishäiriö. Kannattaako ottaa fuckbuddy? Ahdistus. Mistä tietää onko joku se oikea? Pekka Haavisto. Sykähdyttävä kolumni.

Filosofinen delfiini, homo hai. Mehukkaimpia ajatuksia en saanut filmille, koska olin väärässä kopissa. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti poikkeamaan tuolla, jos satutte Helsinkiin ja Kaisaniemen paikkeille. Ilmaiset vessat ja suhteellisen halpaa tummapaahtoista kahvia yläkerrassa. Kun oma pää lyö tyhjää, on ihanaa täyttää sitä muiden ajatuksilla. Tai ei se omakaan pää nyt ihan tyhjää lyö, se vaan on ihan täynnä yhtä musikaalia, ja tulee olemaan sitä vielä kolmisen viikkoa, sitten onneksi helpottaa. Tai no onneksi ja onneksi, mitä sitten ajattelen ??

-Vilma K.

p.s. Olet ihana! Just sie.