Vallgård

Vallila,

olen pahoillani, että murhepäissäni julistin vihaavani sinua. Ja että uhosin, etten koskaan palaa. Anteeksi, että sanoin sinua persoonattomaksi ja tylsäksi muodoksi Kalliosta. Ja ehkä kaikista eniten siitä, että sanoin sinua elämäni suurimmaksi virheeksi.

Vallila, 

kyllä minä oikeasti pidän sinusta. Olet niin kovin kotoisa, kun sinua katsoo kauan muualla olleilla silmillä. Pidän siitä, että tuoksut maailman parhaalta, vähän kuin paahtoleivältä. Seiskaratikasta joka ei koskaan ole aikataulusta, ja Mäkelänkadusta. Stoorista, josta saa soppaa ja kahvia, ja siitä että sijaitset lähellä Elinaa. 

Elämän kunniaksi ostin kaksi kimppua tulppaaneja. 

-Vilma K.