voi elämä
Tää viikonloppu oli kultaa. Jotenkin.
Pusuja .
Katseita ja kosketuksia.
Sanoja.
Tunsin niin monessa hetkessä niin paljon kiitollisuutta tuosta alakuvan ihmisestä, etten osaa edes kuvailla.
Kerta kerralta loksahdan aina vähän lisää takaisin paikoilleni.
Voi elämä.
-Vilma K.
(kuvissa palautamme kämppikseni pulloja ja esitämme krapulaisia, villiä)