Nämä ihmiset

Nämä kuvat ovat koneellani kansiossa, jonka nimenä on ”ihanat”. Kun muutin Helsinkiin puoli vuotta sitten olin pieni, rikki ja vähän hukassa. Tunsin tasan Elinan ja siihen se jäi. Olin päättänyt keskittyä selviytymään ensimmäisestä omasta vuodestani ja jättää teatterin vähäksi aikaa muille, mutta toisin kävi ja hyvä niin. Jälkeenpäin ajateltuna en oikein tiedä mitä ajattelin, kun kuvittelin selviytyväni ilman sitä. Enkä ymmärrä sitäkään, miten kuvittelin, ettei ihmisporukka voisi tiivistyä näin nopeasti. Vastauksena on teatteri: kun pistää itsensä likoon, uskaltaa heittäytyä, mokailla ja vetää lavalla erilaisia rooleja, ei enää jaksa muuten esittää yhtään mitään. Kukaan ei jaksa, kaikki ovat aitoja. Ja vaikka ihmiset ovatkin erilaisia, niin aidot ihmiset loksahtavat silti yhteen. 

Näissä kuvissa on lämmin sävy. Se johtuu luultavasti siitä, että valaistuksena toimivat kynttilät, mutta varmaan myös vähän siitä, että fiilis oli lämmin. Söimme hyvin, joimme vähän, laulomme karaokea improvisoiden tuttuihin kappaleisiin uudet sanat, nauroimme aika paljon ja leikkasimme hiuksia. Sellaista perinteistä. Huomenna lähtee käyntiin rupeama, joka alkaa teknisellä läpimenolla ja päättyy lauantaina viimeiseen esitykseen. Meillä on mahtava show ja sitäkin mahtavammat tekijät. Jos etsitte kulttuuria alkavalle viikolle, niin pistäytykää Gloriassa, Pienellä Roobertinkadulla tiistaista perjantaihin klo. 19 ja lauantaina klo. 13 ja 19. Ja jos satutte etsimään elämäänne mielettömiä ihmisiä ja lämpöä niin hakeutukaa teatterin pariin, siellä niitä on, todistetusti ja melkein seitsemän vuoden kokemuksella sanottuna.

-Vilma K.