one

Onko olemassa se oikea? Se josta tietää heti ja jota ei ikinä epäile. Se joka tuntuu kodilta ensimmäisestä syleilystä. Jonka luokse kaipaa takaisin ja takaisin ja takaisin, jos joutuu pois. 

Minä tiesin ensimmäisestä hetkestä. Kaksi vuotta sitten. Tiesin jo ennen kuin tavattiin: eka viesti ja istahdin yliopiston portaille vetämään henkeä. Halusit minut ja se tuntui maailman suurimmalta lottovoitolta. Sanoin kaikille, että pitää nyt vähän pohtia, mutta todellisuudessa tiesin vastauksen hetkessä. Ensimmäisen katse varmisti, että meistä tulee vielä jotain hyvää. Olit nuori ja kaunis, niin täynnä elämää ja energiaa. Sylissäsi oli hyvä olla, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä, ja se kertoo jo aika paljon. Tiesin olevani oikeassa paikassa. 

On ikävä. Seiskaykköstä, kuuskasia, kutosta ja kasia. Vähän jopa viisnollakutosta. Kotikatua ja -ovea, pientä koskea ja rannan nurmikkoa. Ikkunaa joka ulottui lattiasta kattoon, hissiä ja kauppakeskusta. Lähikiinalaista ja sen omistajaa. Ikävä niitä muistoja mitä sieltä on ja sitä, miten hyvin voin niillä kulmilla. Ikävöin kylpyhuoneen lattiaa joka otti vastaan niin monet itkut. Ikävöin jopa sitä hetkeä, kun istuin myöhään illalla rantakivillä juoden soijakaakaota suoraan purkista ja mietin, mikä järki kaikessa mitä minulla oli, muka oikeasti oli. Arabianranta otti vastaan, silitti ja tuuli voimaa suoraan sisuksiin. Oli hyvä silloinkin kun elämä murjoi. Pysyi hiljaa salaisuuksista joita näki ja antoi alustan kasvulle, vahvistumiselle ja rakkaudelle. 

Aina välillä minä kaipaan Arabiaan. Erityisen kotoisaan. 

Mutta on Munkkivuoressakin hyvä, erityisesti silloin kun saan painaa pääni yhteen erityisen kotoisaan ihmissyliin. 

-Vilma K.

(kryptiset numerot ovat busseja ja ratikoita. oi)