Älä sammu aurinko

Aurinko on paistanut viime päivinä ihan älyttömän kauniisti ja kuumasti. Niin kuumasti, että julkaisen vapaaehtoisesti hammashymyllisen kuvan, huhhuh. (Olen joskus nuorena photoshopannut galtsukuvasta hammasrakoni umpeen, voi nolous.) Eilen kävimme Elinan kanssa tsekkaamassa ravintolapäivän antimia Ruttopuistossa ja päädyimme nauttimaan luomukahvit ja browniet. Emme lopettaneet siihen, vaan sen jälkeen kävimme hakemassa jääkaapistani viimeiset kaljani, yksi per lärvi, ja suuntasimme ”takapihalleni”, lenkkeilymestoilleni, meren viereen, arabianrannan puistotsydeemille juttelemaan ja ällöämään puistonpenkillä nuoleskelevaa paria. Hyi. Liian hempeää ja romanttista. Nojoo kai ny, jos itse istuu muhkuraisella kivellä ja tinderöi painamalla punaista raksia minkä kerkeää. (Ollaan ladattu molemmille omat tinderit, kännis ja läpäl tai ainaki läpäl höhö.) En jatka kertomustani siihen, kuinka vielä illalla kymmeneltä ajettiin ratikalla keskustaan ja jonotettiin mäkkäriin, että saatiin kahdella eurolla syötävää. Aamulla sitten lähdin taas seiskan maissa töihin. 

Ei tässä muuta kuin että pakoilen siivoamisen jatkamista. Kello on kymmenen ja olen pessyt lattiat ja pyykkikasat. Ja siivonnut vaatekaapin. Vielä pitäisi vähän tehdä, koska toimin ensi viikon majatalona ensin teatterikorkeaan pyrkivälle sirkuspojalle (tyyppi pääs jatkoon miettikää!!) ja sitten ihanalle Viiville. Ou jee!

-Vilma K.

p.s. ai niin, kävin tänään pyörällä (siitä pyörästä lisää omassa jutussaan) viikin prismassa, ja matkalla en voinut muuta kuin ihastella sitä, miten sairaan kivalla alueella asunkaan. ah.