Kesäkallioilla
Torstaina mietimme Elinan kanssa unicafessa että mitähän sitä oikein tekisi, kun sää näytti uhkaavasti kamalan harmaalta. Päätimme lähteä Suomenlinnaan ja kuin päätöksestämme innostuneena aurinko päätti tulla esille ihan kunnolla. Niin kunnolla, että nyt rinta ja yläselkä punoittavat vähän. Ensin taapersimme kallioille ottamaan aurinkoa, Elina luki minulle ääneen cosmoa ja minä nauhoitin puhelimella, yhteistyötä parhaimmillaan.
Suomenlinnasta löytyy rakastamaani Ruotsi-idylliä, ah ja voih. Silmät ja sielut lepäsivät siinä makoillessa, veden ja luonnon äärellä kasvaneet ”landepimut” nauttivat. Parin tunnin jälkeen aurinko kävi päähän ja olo oli jotenkin hyvin pöhöttynyt, molempien hiukset hapsottivat nutturoistaan ja vesipullot tyhjenivät uhkaavasti. Cosmonkin neuvot loppuivat joten siirryimme ihanan idyllisen cafe Vanillan (?) terassille nauttimaan kylmää mehua ja kahvia
Jotenkin nämä ex tempore-reissut tuppaavat yleensä meiltä onnistumaan!
Rauhaa ja rakkautta!
-Vilma K.