Kaiken jälkeen

”Minä tahdon ponin ja kuusi kaljaa, siinä kaikki.”

//www.youtube.com/embed/7kwM_AXWnNw

 On yksi yksi ensirakkaus jonka mahtavuuteen ja voimakkuuteen uskon todella vahvasti. Musiikillinen ensirakkaus.

Kun Spotify eilen ehdotti sivupalkissaan minulle Olavi Uusivirtaa, sydämeni hypähti. ”Rakas.” Siitä on kauan, kun olin viimeeksi kuunnellut kyseistä miestä, ja kun avasin ensimmäisen kappaleen sain pienen pienet kyyneleet silmiini. Tyttö on muuttunut ja niin on musiikkikin, mutta kaiken jälkeen se yhä istuu ja uppoaa paremmin, kuin mikään ikinä on, tai tulee ikinä tekemään. Jokainen kappale on täynnä sitä fiilistä, mikä minulla oli seitsemän vuotta sitten, kun pyöräilin kotikaupunkini kaduilla ja pyörittelin unelmaelämää päässäni. Parasta siinä on, että tämä musiikki ei tuo minulle muistoja kenestäkään muusta kuin itsestäni. Se on aina ollut vain minun, ja siinä on vain hyviä muistoja. Ei aina hilpeitä ja kevyitä, vaan kasvattavia ja toiveikkaita. Mikään musiikki ei varmaan ikinä pääse niin syvälle, eikä ole tarviskaan.

Oletteko te jo löytäneet elämänne musiikillisen rakkauden, sen ainoan oikean? Hyviä ja huonoja musalinkkejä otetaan ilolla vastaan!

-Vilma K.