deja vuita

 

 

 

Välillä havahdun siihen samaan oksettavaan tunteeseen

kuin syyskuisena aamuyönä puoli kuusi:

kukaan ei ole tulossa kotiin. 

 

Ja vaikka se ei enää satu

 niin aina kun itken jotain muuta,

muistan sen kaiken, 

ne tunteet,

ja itken ne läpi uudestaan

ja uudestaan.