helsingin syksyt

 

Olen ollut täällä jo kolme syksyä. Kolme kovin erilaista syksyä. Yhden kasvattavan, yhden huumaavan ja yhden. 

 

s y k s y  2 0 1 3

https://www.youtube.com/embed/RBumgq5yVrA” width=”560″>

Täällä oli tilaa hengittää eikä yhden yhdä muistoa. Minut valtasi huumaava vapaus ja mahdollisuuksien runsaus. Ihmisiä, elämää ja niin monia yöbusseja ja aamuöitä. Ruokavalio, joka koostui rainbow-riisipiirakoista, kurkusta ja yrttisuolasta. Uusi tuntui samaan aikaan ihanalta ja hankalalta. Yksi onneton salamaihastus. Ensimmäinen syksy täällä. Rastila, Kaisaniemi, Suutarila. Muistan, kun kuuntelen Lissietä ja Passengeria. 

 

s y k s y  2 0 1 4

Pyöräilin töihin ja hymyilin suu korvissa. Niin että ihan soi. Kaikki oli hyvin ja elämä niin tasapainossa, kuin vain voi. Minulla oli päärooli ja poikaystävä, ihana asunto ja ystäväremmi kokonaisuudessaan Helsingissä. Kaupunki kaunis ja täynnä elämää, mielenkiintoisia keikkoja ja ravintoloita. Arabia, keskusta, Pasila ja Tikkurila. Muistan, kun  kuuntelen Lauantaita, Kuningasideaa ja Pimeyttä. 

 

s y k s y  2 0 1 5

En muista. En saa kiinni tunteista. Syyskuusta eteenpäin sumua. Kaupunki oli kyllä kaunis, kuten aina. Bussin ikkunasta nähdyt kadut, talot ja pysäkit uusia, mutta juuri niitä oikeita. En minä oikein. Muista. Sen yhden ihanan tytön, jonka kivuus vähän helpotti. Vallila, Munkkivuori, Käpylä ja Kannelmäki. Saatan muistaa, jos jossain soi Paperi T tai Merituuli. 

 

Syksy on lempivuodenaikani. Kaunis ja kirpeä, vähän melankolinen. Tyylilleni kaikkein sopivin. Minä odotan tätä ja tulevia syksyjä. Toisinaan en malttaisi odottaa. Ei minulla hirveästi toiveita ole, kunhan ei syksyä 2015 tai siitä pahempaa enää. 

-Vilma K.