Itsenäisyyspäivä

Lauantaina vietin itsenäisyyspäivää pitkälti töissä. Sain tuplapalkan ja kokea jännittävän hetken, kun humalainen asiakas halusi hakata sekä RAYn pelikoneen että minut. Yhdeksän jälkeen pääsin kuitenkin viettämään juhlaa ystävien luo, sain ruokaa, kaulimen (Viivin mielestä ei ole ok käyttää vanhaa punaviinipulloa kaulimena, WHAT)  ja kakkua. Muunmuassa. 

On jotenkin ihanaa, että vaikka olenkin kaukana ”kotoa” on minulla täälläkin noin monta rakasta ihmistä! (Elina kuuluu kanssa niihin, mutta se otti kuvaa) Vaikka parhaat ystävät ovatkin samassa kaupungissa, näemme toisiamme ihan liian harvoin. Siitä kielii muunmuassa se, että porukka huomautteli pariinkin otteeseen, kun sanoin ”mä” tai ”me” sen sijasta, että olisin sanonut ”mie” tai ”myö”. En itse tiedosta asiaa ollenkaan, mikä on sairaan pelottavaa. Syksyllä vanha tuutorini sanoi murteestani, että ”kyllä se häviää”. Eikä häviä, alan kiinnittämään siihen enemmän huomiota. 

Tämänhetkisellä TO DO-listallani on siis pitää yllä murretta, sekä opetella voittamaan ”pariskunta-alias”. Enää en halua hävitä. 

-Vilma K.