Kidnappaus
ELLU KAKSYKS
MITÄ: Kidnappaus 50min varoitusajalla
MILLOIN: Eilen, kun Elina täytti vuosia
MINNE: Tallinnaan
MIKSI: Koska tavallisuus on tylsää
06:11 soi herätyskello eikä toista meistä huvittanut. Nousin soittamaan parhaalle ystävälleni iloisen puhelun: ”Huomenta, oo seitsemältä alhaalla valmiina, ota passi”. Keitin kahvit ja pakkauduimme autoon take away-kuppien kanssa. Synttärisankari kyytiin ja jo neljänkymmenen minuutin kuluttua nousimme Elinan ja Viivin kanssa laivaan aamupalat (jotka meillä tietenkin oli itsetehtynä mukana) silmissämme kiiltäen.
Synttärisankari halusi ensitöikseen ikuistaa kaupunkia panoramakuvilla, aurinko paistoi silmiin ja oli kivaa. Ostin vahingossa maatuskan, koska ”special price only for you”, nyt se koristaa työpöytääni. Ruokaa löysimme vietnamilaisesta ravintolasta, oli hyvää ja söin kaiken lisäksi myös Viivin jämät. Ruokailun jälkeen suuntasimme päivän menomestaan: jätti-isoon käsityökauppa Karnaluksiin.
En ole mikään käsityöihminen, sen tietävät kaikki. Sen takia tytöt lykkäsivät käteeni minimaalisen lasten korin. Ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa yhtään mitään, mutta kävikin vähän hassusti: kympillä löysin kolmesataa grammaa vaaleanturkoosia bambulankaa neuletoppiin ja seitsemällä kankaat keveään ja suloiseen tyllihameeseen. Hups. Ylemmässä kuvassa kaiken pahan alku ja juuri: käsityö-Viivi ja pirullinen hymy, Viivin vieressä edustaa Elina paniikin ja hurmion välinen ilme kasvoillaan. Päätimme perustaa käsityökerhon, jonka ennustan toimivan suunnilleen niin, että minä ja Elina ompelemme harhaan ja sitten Viivi purkaa ja korjaa. Yhteistyö on voimaa!
Väsyttävän kävelyn ja shoppailun jälkeen haimme kakut ja salaatit kaupasta ja suuntasimme takaisin laivan ihanaan huomaan evästämään ja läyhäämään*. Päivä oli kokonnaisuudessaan aivan ihana, oon ihan fiiliksissä vieläkin siitä, miten oonkaan saanut kaksi noin parasta ystävää! Yllärisyttäreiden ei saa antaa jäädä nuoruuden unholaan, pysytään lujina, siskot!!
–Vilma K.
*läyhätä, eli juoruta jutuista ja jakaa tietoa, eli puhua ihmissuhteista ja muusta kauhean kiinnostavasta ja tunteita nostattavasta
–luin tän juuri läpi ja irvistelin ”ja sitten menimme ja sitten teimme” tyyliselle tekstille. mutta äh, ihan sama. aina ei jaksa keskittyä, kunhan on informatiivista. kohta menen paistamaan parsaa. huhhu.