Lämpöö

Tää viikonloppu oli lämmin. Lauantai varsinkin. Ympäröin itseni tärkeillä karjalaisilla, pelattiin pelejä ja syötiin porkkanakakkua jota olin leiponut perjantaina.  Maisteltiin oluita ja viiniä. Kuunneltiin runoja ja kyseltiin isoja kysymyksiä. Puhuttiin vakavia, hirveän vakavia.

Mentiin cafe taloon jatkamaan, minä, ellu ja taiteilijapoika, ja puhuttiin vieläkin vakavampia. Mietittiin, ollaankohan siinä vielä viiden vuoden päästä. (joo ja yhdessä vaiheessa meinasin saada paniikkikohtauksen ja mietin, että oonkohan siinä vielä minuutinkaan päästä, voi elämä näiden kanssa). Stalkattiin ellun mielestä ylikuumaa näyttelijää ja keskusteltiin siitä mitä on kauneus. Niin kiva ilta, vaikka lempiolueni olikin puljusta loppu. 

Yöbussissa mietin sitä, miten viimeeksi kyseisessä bussissa olin istunut yksin, tuijottanut lasittuneena ikkunasta ja kuunnellut jotain sad girls crying-tyyppistä musiikkia (tai ehkä tuijottanut eteen ja yrittänyt olla oksentamatta, en ole ihan varma mikä oli viimeisin kerta). Kotimatkan jakaminen on niin kivaa ja about parasta ikinä. Samoin sohvalla syödyt ruisleivät ennen nukkumaanmenoa. 

Lämpöö ja lempee helmikuuhun!

-Vilma K.