Love me Tinder

 

 

Olen saanut kuulla useammaltakin taholta parin vuoden aikana päivittelyitä tinderistä ja sen käytöstä. ”En tajuu, miks ihmeessä, sehän on pinnallinen, tyhmää etsimällä etsiä”.

Haluaisin lainata erään tindermätsini sanoja. En itse muistaakseni puhunut kyseiselle tytölle koskaan mitään, mutta jossain vaiheessa hän lisäsi tinder-hetken (=kuvan jonka kaikki matchit voivat nähdä). Kuvassa oli paperille käsinkirjoitettu teksti, jossa hän kiitteli seikkailuista joita oli saanut kyseisen applikaation myötä ja kertoi myös löytäneensä sen vakituisen seikkailukaverin. Eniten iski kuitenkin lausahdus:

                              ”Tinder on just niin pinnallinen, kuin sä itse olet.”

Niin pä. Profiilit laaditaan tottakai mahdollisimman iskeviksi ja silmää miellyttäväksi, mutta niiden takaa löytyy ihan oikeita ihmisiä. Oikeita mielipiteitä ja toiveita. Oikeasti hirveän kauniita ihmisiä, ei vain ulkonäöltään vaan ajatuksiltaan. Se mitä itse etsii, on myös se mitä löytää. Minä en ”etsinyt” kiiltokuvapoikia enkä täydellisiä tyttöjä, vaan ihmisiä joiden kanssa voisin oikeasti keskustella. Myönnän, että kiinnostukseni herätti vähän liian poikkeuksetta vain tietyntyyliset ihmiset, koska olen itse ehkä hieman tyylikeskeinen tyyppi (minun ajatusmaailmassani tyyli edustaa persoonallisuutta, silloin kun itse on hiljaa). Myönnän myös, että jos mätsi ei osannut kielioppia, en jaksanut kiinnostua jutuistakaan, sori vaan. Mutta muuten katsoin pinnan alle ja kiinnostuin tyypeistä, en kuorista. Ja lähdin ulos myös useamman yhdyssanavirheitä tehneen kanssa. 

Maailma muuttuu ja deittailu muuttuu. Miksi pitäisi väkisin taistella vastaan, jos ei koe siihen tarvetta? Jos on mahdollista tavata ihmisiä helposti ja nopeasti, niin miksi sitä pitää katsoa pahalla. ”Tyypit hakee vaan panoseuraa”, okei jotkut saattaa hakeakin. Sekin on tiedättekö aivan sairaan ok. On myös totta, ettei sielunkumppani löydy väkisin, mutta matkan varrelle on kiva saada tovereita. Ja kuka tietää, ehkä jonkun kanssa tahtookin kävellä loppuun asti.

Olen käynyt sovelluksen kautta seitsemän tyypin kanssa treffeillä. Juonut pääasiassa kaljaa, kerran siideriä, kerran chaita ja viiniä ja kerran syönyt gelatoa, käynyt mielenkiintoisia keskusteluja ja mikä parasta, tutustunut erilaisiin ihmisiin. Tapailuasteelle hommat etenivät kolmen kanssa (ehehe lisäinfona tähän, että eri aikaa toki). Helsinki on sen verran iso paikka, että humanistiopiskelijana voi olla hankala päätyä tilanteisiin, jossa ehtisi hurmaamaan esimerkiksi a) juuri lukiosta valmistuneen vantaalaisen b) ekan vuoden ammattikorkealaisen tai c) lahtelaisen. Yhteiset tutut ovat kovin tärkeä-/puuttuva linkki tällaisissa jutuissa. Samoin opiskelupaikka ja harrastukset, työpaikka kenties. Ilman tuota niljakasta ja inhottavaa sovellusta en varmaan olisi tavannut ketään noista edellämainituista, ja se olisi ollut kovin harmi. Kaikki ovat niin siistejä tyyppejä. 

On ihan ok, jos ei halua käyttää seuranhakusovelluksia. On myös ok, jos haluaa. Suhdetta ei tee vähemmän oikeaksi se, että olette tavanneet netissä, eikä sillä ole mitään tekemistä suhteen laadun tai tulevaisuuden kanssa. Olen kokeillut molempia ja ihan yhtälailla ne on menneet metsään. Ottakaa rennosti, ihastuminen on hirveän kivaa ja terveellistä! Terveellistä on myös toisinaan siitä aiheutuva sydänsuru. Ja sitä seuraava uusi ihastuminen. Jne. 

Olisin halunnut lisätä kuvitukseksi otteita keskusteluista, mutta en viitsi ladata sovellusta puhelimeeni vain sen takia. Olisi ollut kiva näyttää ne moit jotka johtivat kauas, laimeat sänkyehdotukset, se kuinka mätsini paritti minut bestikselleen (tää oli aivan huippujuttu) ja se, kun kahden päivän hiljaisuuden jälkeen vihdoin annoin eksälleni _väärän_ puhelinnumeron. Joudumme kuitenkin tyytymään tuohon googlettamaani romantilliseen kuvaan. 

Jäävuoren huippuna: tinderin ansiosta olen ollut kasvissyöjänä nyt kolmisen kuukautta (kiitos sinulle joka hehkutit Cowspiracyn taivaisiin) ja sen ansiosta saan edelleenkin käyttää jonkun muun maksamaa Spotify Premiumia. Kaiken lisäksi, on täysin tinderin ansiota että minua hymyilyttää nykyään niin kovin usein. 

-Vilma K.

(oma tinderkoukkuni oli lausahdus: keitän sairaan hyvää kahvia. uusin mätsini (okei okei poikaystävä) keittää tosin vielä minuakin parempaa, mutta ei kerrota sitä kellekään)