Neiti Ränkkä

Olen ollut yksi känkkäränkkä tässä pari päivää. Mielensäpahoittaja ja maailman vaikein. Enkä oikein tiedä miksi. Kiukuttaa ja harmittaa, ja kun kädestä tipahtaa tiskiharja, karkaa huulilta ehkä maailman vihaisin vittu. (anteeksi paha sana, siteerasin vain itseäni eilisaamuna) 

Syksy kai se on. Tai se, etten ollut siivonnut vähään aikaan ja sotku alkoi ahdistaa. Siivosin tänään ja on jo vähän parempi. Ostin myös kimpullisen neilikoita itselleni, sekin vähän piristi. (paitsi että kimpun saajasta tietämätön vartija töissä vitsaili, että ”toivottavasti et kuitenkaan itelles osta, ois aika yksinäistä”. vastasin että totta munassa ostan.)

Onko kellään hyviä neuvoja? Kun kaikki ärsyttää ja harmittaa vaikka kaikki onkin ihan sairaan hyvin ja kivasti? Lapsena hoidin asian huutamalla ja itkemällä niin kauan, että oksensin, mutta se ei ole enää kovin houkutteleva toimintatapa.

Ehkä tarvitsen vielä toisen kimpun neilikoita ja levyllisen suklaata. 

-Vilma K. niinkuin Kiukku

a.k.a. Imma Rähinä, kuten vanhempani taisivat minua pienenä kutsua.